Puukauppaa käytiin lähes ennätystahtiin viime vuonna

Puukauppaa käytiin lähes ennätystahtiin vuonna 2016. Puuta ostettiin yksityismetsistä yhdeksän prosenttia 10 vuoden keskiarvoa enemmän. Kotimaiseen puuhun perustuvan biotalouden kasvun edellytys on, että kaikki metsänomistajatahot aktivoituvat metsien hoitoon ja niiden puukaupallisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Puukauppa käynnistyi hyvin heti alkuvuodesta ja kauppa kävi tasaisena vuoden loppuun asti. Metsäteollisuus ry:n jäsenyritykset ostivat vuonna 2016 yksityismetsistä puuta 32,9 miljoonaa kuutiota. Määrä oli yhdeksän prosenttia suurempi sekä edelliseen vuoteen että 10 vuoden keskiarvoon verrattuna.

Tukkeja ostettiin yhteensä 14 miljoonaa kuutiota, joka oli kymmenen prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Kuitupuuta ostettiin yhdeksän prosenttia enemmän kuin vuonna 2015, eli 17,8 miljoonaa kuutiota.

Kanto- ja hankintahinnoissa ei suuria muutoksia

Mäntytukin vuoden 2016 keskimääräinen kantohinta laski kaksi prosenttia edellisvuodesta. Kuusitukin kantohinta nousi yhden prosentin ja koivutukin kantohinta laski yhden prosentin. Mänty- ja koivukuidun kantohinta laski prosentin ja kuusikuidun hinta pysyi ennallaan.

Joulukuussa 2016 mäntytukista maksettiin keskimäärin 54 euroa kuutiolta, mutta hinta vaihteli alueittain ja hakkuutavoittain 43 ja 58 euron välillä. Kuusitukin keskihinta oli 56 euroa kuutiolta vaihdellen 43 ja 58 euron välillä. Koivutukin keskihinta oli 41 euroa kuutiolta ja vaihteli 34 ja 45 euron välillä. Mänty- ja koivukuidun keskikantohinta oli 15 euroa ja kuusikuidun 17 euroa kuutiolta. Kuitupuiden hinta vaihteli 9 ja 19 euron välillä.

Kantohintojen vaihteluun on useita syitä. Hintatasoon vaikuttavat korjattavan puuston kokonaismäärä, puun laatu, runkojen koko, hakkuutapa, metsä- ja kaukokuljetusmatka, maasto sekä korjuuajankohta. Tämän vuoksi puun hinta saattaa vaihdella merkittävästi jopa vierekkäisillä kohteilla.

Hankintakauppoina puuta ostettiin vuonna 2016 yhteensä 5,3 miljoonaa kuutiota. Hankintakauppojen osuus laski 18 prosentista 16 prosenttiin. Lähes neljä viidesosaa niiden ostoista oli kuitupuuta. Hankintakaupoissa metsänomistaja toimittaa puut kuljetusreitin varrelle.

Puumarkkinoiden toimivuus avainasemassa

Kotimainen yksityismetsien puu on ratkaisevassa asemassa puun kysynnän kasvaessa. Puun tarjontaan kaivataan ennakoitavuutta, määrällistä lisäystä ja tasaisuutta.

”Metsien käyttöön ja hoitoon tarvitaan lisää aktiivisuutta, jotta tarvittavat lisäpuumäärät saadaan tehtaille. Metsänomistajia kannattaa motivoida myymään puuta enemmän ja suurempina kokonaisuuksina sekä hoitamaan metsiään paremmin. Näin turvataan investointien toteutuminen sekä maksimoidaan kantorahatulot metsänomistajille ja suomalaisten hyvinvointi kasvavien vientitulojen kautta”, sanoo metsäjohtaja Tomi Salo Metsäteollisuus ry:stä.

Tarjonnan vahvistamisen kehitysodotukset kohdistuvat edelleen vahvasti Sipilän hallitusohjelman Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä -kärkihankkeeseen. Sen toteutusta tulee nyt voimaperäisesti jatkaa, mikäli kasvun halutaan pohjautuvan erityisesti kotimaiseen puuhun.

”Julkisin varoin kerätyn metsävaratiedon hyödyntäminen on saatava nopeasti nykyistä paremmalle tasolle – siten taataan metsänomistajille paras mahdollinen palvelujen tarjonta. Puukaupan nopea sähköistyminen luo perustan entistä sujuvammalle kaupankäynnille ja sen tuomat mahdollisuudet tulee hyödyntää täysimääräisesti. Nyt on aika hakea ratkaisu kuolinpesäkysymykseen. Kuolinpesien omistuksessa on peräti 10 prosenttia yksityismetsien pinta-alasta – hakkuumahdollisuuksista vielä enemmän. Suomella ja sen hallituksella ei ole yksinkertaisesti varaa ummistaa silmiä tälle suurelle potentiaalille. Kuolinpesien omistuksessa olevat metsät tulee saada pikaisesti aktiivisen ja ammattimaisen metsätalouden piiriin eikä jäädä roikkumaan vuosikymmeniksi vaille toimenpiteitä”, Salo jatkaa.

MTK avasi ruuan verkkokaupan

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK on omistamansa Viestilehdet Oy:n kautta lähtenyt rahoittamaan ja kehittämään ruuan verkkokauppaa, jonka kautta kuluttajat voivat ostaa ruokaa suoraan suomalaisilta maatiloilta ja pk-elintarvikeyrityksiltä. Kaupoissa nyt vallalla oleva ruuan halpuuttaminen on supistanut tuottajan osuutta ruuan hinnasta ja laskenut tuottajahinnat hälyttävälle tasolle. Uusi verkkokauppa tuo tuottajille ja pk-elintarvikeyrityksille mahdollisuuden myydä ruokaa ohi päivittäistavarakauppojen ja saada näin suurempi osuus ruuan hinnasta.

Helsingin Rautatientorilla Herkkujen Suomi -lähiruokatapahtumassa 18.8. lanseerattiin Ruokaasuomesta.fi -palvelu, jossa kullakin yrittäjällä on oma verkkokauppansa. Kukin yrittäjä vastaa itse ruokatoimituksista ja tavaran tuoreudesta. Ruokaa voidaan toimittaa yrittäjästä riippuen kotiinkuljetuksena, Matkahuollon, Postin tai suoramyyntipaikkojen kautta. Uusia logistisia ratkaisuja etenkin kylmäkuljetuksiin kehitetään parhaillaan lisää ja niistä neuvotellaan syksyn aikana.

Verkkokaupan on kehittänyt start-up yritys LähiPro Oy, jonka osakekannasta MTK:n omistuksessa oleva Viestilehdet Oy omistaa tällä hetkellä 49 prosenttia.

– Uusien ruuan markkinakanavien kehittäminen on tarpeen, koska kiinnostus ostaa suomalaista lähiruokaa suoraan maatiloilta on vahvassa kasvussa. Myös entistä useampi tuottaja harkitsee ruuan suoramyynnin aloittamista, sanoo LähiPro Oy:n toimitusjohtaja Eero Kananen.

– Tällä hetkellä verkkokaupassa mukana on hieman yli 70 maatilayritystä, mutta palvelu tulee syksyn aikana kasvamaan merkittävästi, Kananen jatkaa.

Merkittävä syy suoramyynnin kiinnostuksen kasvuun tuottajien parissa on maatalouden kannattavuuden voimakas heikkeneminen ruuan halpuuttamisen ja vaikean markkinatilanteen takia. Kuluttajia palvelussa kiinnostavat erikoistuotteet, tuoreus ja mahdollisuus antaa palautetta tuotteista suoraan tuottajalle.

– Ruuan alkuperä ja tuoreus kiinnostavat kuluttajia enemmän kuin koskaan. Myös kotimaisuuden arvostus on nousussa, sanoo MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi.

– Verkkokaupan ja maatilamyynnin osuus ruokamyynnistä on vielä hyvin pientä, mutta siellä ovat tulevaisuuden kasvunäkymät, jotka sosiaalinen media ja digitalisaatio jo mahdollistavat. Jos me emme tätä asiaa nyt ota vakavasti, niin sen tekee joku isompi kansainvälinen toimija, johon me emme voi vaikuttaa. Palvelun kautta tuottajien on mahdollista ohittaa päivittäistavarakauppa näin halutessaan, Syväniemi jatkaa.

MTK ei näe suoramyynnin olevan sinällään pois jalostavalta elintarviketeollisuudelta, koska verkkokaupan myyntimäärät ovat vielä pieniä.

UEF: Metsätieteiden osasto koordinoi uutta Erasmus Mundus -maisteriohjelmaa

Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto koordinoi uutta Master of Science in European Forestry -maisteriohjelmaa. Erasmus+ -ohjelman (2014–2020) yhteiset maisteriohjelmat ovat jatkoa Erasmus Mundus -ohjelman vastaavalle toiminnolle (2004–2013).

Maisteriohjelmat suunnittelee ja toteuttaa korkeakoulujen yhteenliittymä eli konsortio, jossa on jäseniä vähintään kolme Erasmus+ -ohjelmaan osallistuvasta maasta. Konsortiossa voi lisäksi olla mukana korkeakouluja Euroopan ulkopuolelta.

Nyt alkavan hankkeen partnerit ovat Itävallasta, Saksasta, Espanjasta, Ranskasta ja Romaniasta. Ohjelma on yksi harvoista Suomesta koordinoituja hankkeita ja tukee metsätieteen osaston kansainvälistä profiilia. Maisteriohjelman opiskelijat suorittavat opintojaan vähintään kahdessa eri maassa, ja suurin osa heistä tulee Euroopan ulkopuolelta.

Ohjelma on saanut aiemmin Erasmus Mundus -rahoitusta, ja nyt uutta rahoitusta myönnettiin yhteisten maisteriohjelmien toteuttamiseen ja opiskelijoiden apurahoihin yhteensä kolmeksi vuodeksi. Rahoitus on kokonaisuudessaan 2 592 500 euroa.

EU:lta lisätukea maitomarkkinoiden vakauttamiseen

Euroopan komissio esitteli 18.7.2017 uuden 500 miljoonan euron tukipaketin Euroopan maitomarkkinoiden vakauttamiseksi. Toimet ovat jatkoa aiemmille tukipaketeille, jotka hyväksyttiin syyskuussa 2015 ja maaliskuussa 2016. Maatalouskomissaari Phil Hogan kertoi paketin yksityiskohdat tänään pidetyssä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa Brysselissä. Suomea kokouksessa edusti ministeri Kimmo Tiilikainen.

– Maatalouden eurooppalainen kriisi on jatkunut jo kolmatta vuotta. Tukipaketti olisi tarvittu jo aiemmin, mutta hyvä että se saatiin edes nyt. Markkinahintojen elvyttäminen on ainoa kestävä tapa palauttaa tilojen kannattavuus. Uusi maidontuotannon vähentämistuki johtaa toivottavasti hintojen elpymiseen EU-markkinoilla, sanoo Tiilikainen.

Paketti koostuu kahdesta osasta: vapaaehtoisesta maidontuotannon vähentämistuesta (n. 150 miljoonaa euroa) ja jäsenmaakohtaisesta tuesta tilojen maksuvalmiusongelmien auttamiseen (n. 350 miljoonaa euroa). Suomen osuus jäsenmaakohtaisesta tuesta on n. 7,5 miljoonaa euroa. Lisäksi tukipaketti mahdollistaa kansallisen lisärahoituksen myöntämisen sekä aikaistettujen ja korotettujen normaalien tukien ennakkomaksujen maksamisen viime vuoden tapaan.

Suomen osuus jäsenmaakohtaisista tuista on suhteellisesti samaa luokkaa kuin syksyn 2015 paketissa. Tukipaketin salliman kansallisen lisärahoituksen osuudesta päätetään syksyn budjettiriihen yhteydessä.

Ministeri Tiilikaisen mukaan tukien ennakkomaksujen korotus- ja aikaistamismahdollisuus tullaan Suomessa käyttämään hyväksi täysimääräisesti maaseudun kehittämistukien osalta. Sen ansiosta arviolta 60 – 70 miljoonaa euroa tukia voidaan maksaa joulukuun sijaan jo lokakuussa.

Tukitoimien lisäksi maatalous- ja kalastusneuvosto keskusteli viherryttämisen yksinkertaistamisesta, maataloustuotteiden kansainvälisestä kaupasta sekä uuden neuvoston puheenjohtajamaan Slovakian kauden työohjelmasta.

Tavallinen suola sai uuden kilpailijan maitosuolasta

Elintarviketeollisuudelta on pitkään odotettu ratkaisuja suolan vähentämiseksi. Valion uudella Valio ValSa® maitosuolainnovaatiolla elintarvikkeiden suolapitoisuutta voidaan laskea merkittävästi mausta tinkimättä.

– Suolan vähentäminen tuotteista olisi helppoa, jos mausta ei tarvitsisi välittää. Mutta kuluttajat haluavat terveellisiä ja silti hyvänmakuisia tuotteita. Maito on ehtymätön innovaatioiden lähde. Olemme tehneet vuosia tuotekehitystyötä maitosuolan parissa ja esittelemme nyt ainutlaatuisen ratkaisun suolan vähentämiseksi, Valion tuotekehityksestä ja tuoteryhmistä vastaava johtaja Tuomas Salusjärvi sanoo.

Valio ValSa® maitosuolalla voidaan korvata osa elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävästä tavallisesta, runsaasti natriumia sisältävästä ruokasuolasta, ja samalla tuotteiden suolapitoisuus laskee merkittävästi – mausta tinkimättä.

Kaikki alkoi terveysjuustosta

Valio on vuosikymmeniä tutkinut juustonvalmistuksen oheistuotteena syntyvää heraa. Jo pitkään herasta on osattu hyödyntää hyvälaatuinen maidon heraproteiini. Nyt myös heran arvokkaille maidon luontaisille mineraaleille on löytynyt tarkoitus – Valio ValSa® maitosuola.

Valio tuo toukokuussa kauppoihin uuden Valio Polar® 15 vähemmän suolaa juuston ja Valio Oivariini® vähemmän suolaa levitteen, joiden valmistuksessa on käytetty Valio ValSa® maitosuolainnovaatiota – näin tuotteissa on puolet vähemmän suolaa kuin tavanomaisissa rasvaseoksissa ja juustoissa, mutta mausta ei ole tingitty.

– Hyvänmakuisten tuotteiden valmistaminen maitosuolaa hyödyntämällä ei ole helppo tehtävä, vaan se on vaatinut tuotekehittäjiltämme innovatiivisuutta ja tarkkaa reseptioptimointia. Valio ValSa® innovaation ydin piilee siinä, miten maitosuola ja esimerkiksi juuston maku saadaan pelaamaan täydellisesti yhteen. Tuotekehityksessä on esimerkiksi testattu erilaisia hapateyhdistelmiä, rasvapitoisuuksia ja suolaustapoja, Tuomas Salusjärvi selvittää.

Valio ValSa® innovaation kehitystyö on kestänyt lähes kymmenen vuotta. Alun perin tavoitteena oli kehittää todellinen terveysjuusto, ja maitosuolaa oli tarkoitus käyttää vain juustossa.

– Pian ymmärsimme, että ainoastaan juuston suolapitoisuutta vähentämällä vaikutus suolan kokonaissaantimäärään jää aika pieneksi. Aloimme ajatella isommin. Näin syntyi ajatus maitosuolan hyödyntämisestä myös levitteessä ja leivässä, Tuomas Salusjärvi kertoo.

Fazer lanseeraa toukokuussa Oululainen Reilu futissämpylät, joiden valmistuksessa on käytetty Valio ValSa® maitosuolainnovaatiota.

Suuntana kansainväliset markkinat

Toukokuussa kauppoihin tulevat uutuudet ovat vasta alkua. Valion tavoitteena on vähentää 60 000 kg suolaa suomalaisten lautaselta seuraavan kolmen vuoden aikana. Luvassa on siis lisää tuotteita, joissa on loistava maku mutta vähemmän suolaa.

– Suola on maailmanlaajuinen haaste. Osa EU-maista on Suomen ohella alkanut panostaa suolan vähentämiseen kansallisten ohjelmien kautta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa suola puhututtaa paljon. Myös Yhdysvalloissa suolan vähentämiseen on etsitty ratkaisuja. Valio ValSa® maitosuolainnovaatiolle on siis mahdollisia vientimarkkinoita ympäri maailman, myös muissa kuin meijerituotteissa, kategoriapäällikkö Teea Björklund Valiolta uskoo.

Mikä maitosuola?

Maitosuola koostuu maidon luontaisista mineraaleista: kaliumista, jodista, magnesiumista, kalsiumista sekä natriumista. Maidon sisältämät mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta. Tavallinen ruokasuola on koostumukseltaan lähes kokonaan natriumkloridia. Maitosuolassa on natriumia lähes 80 % vähemmän kuin tavallisessa ruokasuolassa. Natriumin sijaan suolaista makua antaa erityisesti maidon luontaisesti sisältämä kalium.

Arktiset olosuhteet halutaan kilpailuvaltiksi kansainvälisillä markkinoilla

Luonnonvarakeskus (Luke) selvittää yrittäjien ja yhteistyökumppaneiden kanssa, miten haasteelliset pohjoiset olosuhteet ja niiden tuomat lisäarvotekijät voidaan valjastaa kilpailuvalteiksi kansainvälisillä markkinoilla.

Luken, Ruokatieto Yhdistyksen ja Reilua.fi:n hankkeessa arktisella ruoantuotannolla tarkoitetaan 60. leveysasteen pohjoispuolella tapahtuvaa tuotantoa. Raja kulkee Helsingin korkeudella, joten arktisen tuotannon alue kattaa käytännössä koko maan. Suomi on arktinen maa globaalista näkökulmasta, ja asia todetaan myös valtioneuvoston vuonna 2013 vahvistamassa Suomen arktinen strategia 2013 -periaatepäätöksessä.

Suomessa ruokaa tuotetaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Esimerkiksi pitkä, kylmä talvi pakkasineen ja routineen, kesän runsas valo, puhdas maaperä ja puhdas ilma sekä käytännössä rajoittamattomat puhtaan veden varat ovat globaalisti ainutlaatuisia tekijöitä, joita elintarvikeviennin viestinnässä ei ole vielä täysimittaisesti hyödynnetty.

– Luken selvitysten mukaan pohjoinen tapa tuottaa ruokaa tarkoittaa muun muassa vähempää antibioottien käyttöä tuotantoeläimillä, jäljitettäviä ja turvallisia tuotteita sekä joidenkin luonnontuotteiden erityisiä laatutekijöitä. Esimerkiksi luonnonmarjojen, mustikan, puolukan ja hillan flavonoidipitoisuus on arktisilla alueilla korkea, Luken vanhempi tutkija Jaana Kotro kertoo.

Hankkeessa käydään aktiivista keskustelua toimialan edustajien ja sidosryhmien kanssa, jotta voidaan tuottaa tietoa yritysten tarpeisiin. Selvitysten pohjalta rakennetaan arktisuuteen pohjautuvaa viestintäsisältöä ja -materiaalia, jota yritykset voivat omassa viestinnässään ja markkinoinnissaan hyödyntää. Viestintätyökalujen on tarkoitus palvella sekä toimialan viestintää yleisesti että eri tuotantosuuntien viestintää.

Viennissä on elintarviketeollisuuden kasvuvara

Suomalaisia elintarvikkeita viedään jo nyt, mutta kasvuvaraa on. Tarvetta on koko ruoantuotannon kannattavuuden ja kauppataseen parantamiselle.

– Hanke lähti liikkeelle tarpeesta lisätä ruoantuotannon kilpailukykyä sekä tavoitteesta kasvattaa kotimaisen ruoan vientiä. Nyt ruokaa tuodaan noin 4,5 miljardin ja viedään 1,5 miljardin arvosta, Kotro sanoo.

Elintarvikealan pk-yrityksistä 12 prosenttia toimii kansainvälisillä markkinoilla. Elintarvikealan Team Finland -vientiohjelma Food from Finlandin tavoite on viennin kaksinkertaistaminen vuoteen 2020 mennessä.

Arktisuus elintarvikeviennin kärkenä -hanke jatkuu vuoteen 2018 saakka. Luken, Ruokatieto Yhdistys Ry:n ja Reilua.fi:n hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.

MTK: Maitotiloilla on vaikea tilanne

EU:n maitomarkkinoilla vallitsee erittäin paha ylituotantotilanne. Viimeinkin komissio tunnustaa tilanteen vakavuuden. Komissio tarjoaa lääkkeeksi vapaaehtoista tuotannon rajoittamista. Laillisuuspohja toimenpiteelle tulee EU:n yhteisen markkinajärjestelyn artiklasta 222. Toimenpiteen rahoitus tapahtuisi komission mukaan kansallisesti.

Maitokriisi ja tilojen ahdinko voidaan selättää nopeasti rajoittamalla tuotantoa, mutta vain siten, että kaikki jäsenmaat osallistuvat. Vapaaehtoinen rajoittaminen tarkoittaa tuotannon keskittymistä tehokkaimmille alueille samalla kun muut kantavat vastuun. Komission myöntyminen vapaaehtoiseen tuotannon suunnitteluun on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.

Maitotilojen maksuvalmiusongelmat ovat kärjistyneet. Kriisiavun tarve on todellinen. Suoran kriisituen lisäksi maidontuottajat tarvitsevat valtion takaamia korkotuettuja vakauttamislainoja. Suomalaiset maidontuottajat ovat edelleen suurvaltapolitiikan ja kotimaisen hintakilpailun uhreja. Maidontuottajien tuet on saatava nopeutetulla aikataululla maksuun. Viime vuoden lypsylehmäpalkkio pitää saada välittömästi maksuun.

Lomitusjärjestelmän kokonaisuudistuksessa on korjattava pikaisesti jo syntyneet valuviat. Poistetut sijaisapuperusteet tulee palauttaa ja tuetun maksullisen lomituksen enimmäismäärä on nostettava 500 tuntiin. Byrokratiaa on purettava ja lomituspalveluiden hakeminen on tehtävä helpoksi. Vuosiloman aikana tulee kaikkien päivystyskäyntien olla maksuttomia. Kaikki mikä liittyy eläinten hoitoon, kuuluu myös lomitukseen.

Aluehallintouudistuksen yhteydessä mahdollisesti tehtävissä muutoksissa on varmistettava lomituspalvelujen laadukkuus, saatavuus ja yhdenvertaisuus joka puolella Suomea. Perusajatuksena tulee olla järjestelmän kehittäminen asiakaslähtöisesti. Palvelusetelimallia maitovaltuuskunta ei hyväksy.

Toimiva lomitusjärjestelmä on karjatalouden tulevaisuuden kannalta elintärkeä. Sitä ei saa romuttaa uudistuksen nimissä. Lomituspalvelujärjestelmä mahdollistaa sen, että maitoa tuotetaan nykyinen, kulutusta vastaava määrä. Lisäksi panoksena on valtava määrä työpaikkoja. Ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta lomituksella on iso rooli.

Byrokratian purkamisessa on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Kotieläintuotanto ja peltoviljely tulee erottaa valvontaseuraamuksissa toisistaan. Sanktioita tulee kohtuullistaa, niihin tulee asettaa 1000 euron yläraja ja ensimmäisen valvontakäynnin tulee olla neuvonnallinen. Valvonnasta tulee ilmoittaa aina etukäteen. Varhaisen varoittamisen malli tulee ottaa käyttöön kaikissa valvonnoissa. Nykyisen kaltainen täydentävien ehtojen järjestelmä on mätäpaise, josta on päästävä eroon viimeistään seuraavalla ohjelmakaudella.

Maataloustukia maksetaan kaikkialla maailmassa

Maataloustukien avulla turvataan suomalainen ruoantuotanto, elintarviketeollisuus ja huoltovarmuus. Tukien avulla suomalaiset viljelijät ovat voineet tuottaa korkealaatuista, puhdasta, turvallista ja tuoretta ruokaa, jota kuluttaja saa kaupasta kohtuuhinnoin. EU-maataloustukien kautta osa maksamistamme EU:n jäsenmaksuista myös kanavoituu takaisin Suomeen.

Maataloustukia tarvitaan, koska viljelijät eivät saa markkinoiden kautta riittävää korvausta tuotannon korkean laadun, eläinten hyvinvoinnin ja tuoteturvallisuuden eteen tekemästään työstä. Suomalaiselle tuotannolle asetetut tiukat tuotantovaatimukset ja pohjoinen sijaintimme johtavat väistämättä korkeampiin tuotantokustannuksiin kuin muissa EU-maissa. Maataloustuilla korvataan osa näistä kustannuksista. Suomessa on salmonellavapaus, sioilla on saparot ja antibiootteja käytetään eläinlääkinnässä vain sairauksiin toisin kuin yleisesti Keski-Euroopassa. Myös torjunta- ja kasvinsuojeluaineita käytämme vähän.

Viljelijöiden taloustilanne on todella vaikea. Viime aikoina maksetut tuet ja maataloustuotteiden myyntitulot eivät ole tiloilla enää riittäneet kattamaan tuotantokustannuksia, vaan tuotantoa ja viljelijäperheen yksityistaloutta on jouduttu pyörittämään lainarahalla. Kohonneet tuotantokustannukset, markkinakriisi ja halpuutetut tuottajahinnat ovat johtaneet tähän tilanteeseen.

Maataloustuotannon alasajo johtaisi vaikeuksiin myös elintarviketeollisuudessa raaka-ainepulan takia. Joutuisimme turvautumaan yhä enemmän ruoan tuontiin, mikä heikentäisi kauppatasetta ja vaarantaisi elintarviketeollisuuden ja koko ruokaketjun työpaikat.

Maataloustukia maksetaan kaikkialla maailmassa. Yksikään itsenäinen ja tulevaisuuden riskejä ennakoiva maa ei jättäydy tilanteeseen, jossa ruokahuolto kyseenalaistetaan. Jokainen kansalainen haluaa syödä omassa maassaan tuotettua ruokaa. Myös me suomalaiset.

Maidon ja lihan tuottajahinnat laskivat viime vuonna

Maidon ja lihan tuottajahinnat laskivat vuonna 2015 edellisvuoteen verrattuna. Viljan tuottajahintojen lasku sen sijaan pysähtyi ja kananmunien sekä perunan tuottajahinnoissa oli nousua. Tiedot käyvät ilmi Luken Maataloustuotteiden tuottajahinnat -tilastosta.

Meijerit maksoivat maidontuottajille vuonna 2015 keskimäärin 38 senttiä litralta. Luku ei sisällä jälkitiliä eikä maidon tuotantotukea. Hinta laski edellisvuodesta reilun kuusi senttiä litralta (-14 %). Tuottajille maksetut jälkitilitiedot kerätään meijereiltä maalis-huhtikuussa.

– Kuukausitasolla maidon keskimääräinen hinta alkoi laskea loppuvuodesta 2014 ja se jatkui vuonna 2015 heinäkuuhun asti, jonka jälkeen se alkoi jälleen nousta. Marras-joulukuussa se oli noussut 39 senttiin litralta ilman jälkitiliä ja tuotantotukea, kertoo aktuaari Sirpa Karppinen Luonnonvarakeskuksesta.
Lihan tuottajahinnat laskivat

Naudan-, sian- ja siipikarjanlihan keskimääräiset tuottajahinnat jatkoivat vuonna 2015 toista vuotta laskuaan. Myös lampaanlihan keskimääräinen tuottajahinta kääntyi laskuun.

Teurastamot maksoivat tuottajille sonninlihasta vuonna 2015 keskimäärin 336 euroa sadalta kilolta ja kaikesta naudanlihasta keskimäärin 290 euroa sadalta kilolta. Sonninlihan hinta on kolme prosenttia ja keskimääräinen naudanlihan hinta neljä prosenttia edellisvuotta alhaisempi. Lihasiasta maksettiin kahdeksan prosenttia edellisvuotta vähemmän eli 148 euroa sadalta kilolta. Myös broilerinlihan tuottajahinta laski seitsemällä prosentilla 136 euroon sadalta kilolta. Karitsanlihasta maksettiin tuottajalle 379 euroa sadalta kilolta eli kuusi prosenttia edellisvuotta vähemmän.
Viljan tuottajahintojen lasku pysähtyi

Viljojen tuottajahinnat kääntyivät nousuun vuoden 2015 aikana, viljalajista riippuen hieman eri aikaan vuodesta. Keskimäärin vuonna 2015 maksettiin tuottajille peruslaatuisesta leipävehnästä 167 euroa ja rehuvehnästä 138 euroa tonnilta.

– Leipävehnän hinta oli edellisvuoden tasolla ja rehuvehnän hinta kolme prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2014, Karppinen kertoo.

Mallasohran keskimääräinen perushinta oli 159 ja rehuohran 137 euroa tonnilta. Mallasohran hinta oli edellisvuoden tasolla ja rehuohran hinta kolme prosenttia korkeampi kuin edellisenä vuonna. Kauran keskimääräinen hinta oli viisi prosenttia edellisvuotta korkeampi (133 euroa). Rukiin keskimääräinen tuottajahinta jatkoi laskuaan loppuvuoteen, mutta alkoi sitten nousta. Rukiin tuottajahinta oli keskimäärin 175 euroa tuhannelta kilolta, mikä on 11 prosenttia edellisvuotta alhaisempi.

Ruokaperunan ja kananmunien tuottajahinnat nousivat

Ruokaperunan tuottajahinta on noussut kuukausittain koko vuoden 2015 saavuttaen joulukuussa 22 euroa sadalta kilolta. Vuositasolla laskettuna ruokaperunan keskimääräinen tuottajahinta oli 18 euroa sadalta kilolta, mikä on 21 prosenttia edellisvuotta enemmän.

A-luokan kananmunien keskimääräinen tuottajahinta vuonna 2015 oli 107 euroa sadalta kilolta. Hinta nousi edellisestä vuodesta kaksi prosenttia.

– Tuotantotavoittain tarkasteltuna tuottaja sai lattia- ja ulkokanojen munista 108 euroa sadalta kilolta, mikä on 13 prosenttia enemmän kuin virikehäkkikanojen munista. Luomumunien tuottajahinta oli keskimäärin 256 euroa sadalta kilolta, mikä oli 4 prosenttia edellisvuotta enemmän, Karppinen kertoo.

Metsäteollisuuden tuotanto supistui kolmannella vuosineljänneksellä

Ainoastaan kartongin tuotanto pysyi heinä–syyskuussa vakaana. Tammikuun alusta alkaen sellun ja kartongin tuotanto on kasvanut, mutta sahatavaran ja paperin tuotanto vastaavasti pienentyi kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana. Vaikka alan investoinnit ovat samaan aikaan kääntyneet kasvuun, kustannuspaineet säilyvät kovina. Siksi yritysten kustannuskilpailukykyä pitää parantaa.

Tuotanto supistui kolmannella vuosineljänneksellä koko metsäteollisuudessa lukuun ottamatta kartonkia. Sen tuotanto säilyi yhtä suurena kuin vuoden 2014 heinä–syyskuussa eli 720 000 tonnissa. Havusahatavaraa tuotettiin 2,4 miljoonaa kuutiometriä, joka jää viime vuoden kolmannen neljänneksen tuotannosta kolme prosenttia. Sellun tuotanto oli niin ikään kolme prosenttia vuoden 2014 heinä–syyskuuta pienempi ja jäi näin 1,7 miljoonaan tonniin. Paperin tuotanto taas pieneni neljä prosenttia 1,8 miljoonaan tonniin.

”Suomen kustannuskilpailukykyä pitää tukea toimilla, jotka purevat nopeasti. Lisäksi tulevien vuosien palkkaratkaisujen täytyy olla maltillisia. Jäykät työehtosopimukset käytännössä estävät tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisen paikallisesti”, sanoo Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen.

Tammikuun alusta alkaen sellun tuotanto on kasvanut prosentin ja kartongin kolme prosenttia viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Havusahatavaran tuotanto sen sijaan pienentyi tammi–syyskuussa neljä prosenttia ja paperin tuotanto kolme prosenttia.

Jaatisen mukaan alan myönteiset uutiset sekoittuvat kustannuspaineisiin ja toimintaympäristön haasteisiin.

”Koska alan investoinnit ovat kääntyneet kasvuun, päättäjien täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota biotalouden mahdollisuuksiin. Puu pitäisi saada liikkeelle kannustamalla metsänomistajia aktiivisuuteen. Lisäksi koulutetun työvoiman saatavuudesta tulee huolehtia. Myös päästökauppakompensaatio on otettava käyttöön täysimääräisenä”, Jaatinen toteaa.

Lakko rumensi syyskuun lukuja

Paperin ja kartongin tuotanto pieneni syyskuussa 10,8 prosenttia verrattuna vuoden 2014 vastaavaan ajanjaksoon. Tuotanto jäi syyskuussa 780 000 tonniin, mihin on syynä erityisesti Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksiä rasittanut poliittinen lakko.

Paperiliiton ja Puuliiton irtiotto maksoi yrityksille arviolta 42 miljoonaa euroa. Metsäteollisuudessa oli 18.9. lakossa liittojen päätöksellä 80 prosenttia työntekijöistä, kun taas teknologiateollisuudessa lakkoon meni alle 10 prosenttia työntekijöistä.

”Kilpailijamaissa hallituksen toimintaan kohdistuvat lakot eivät ole mahdollisia. Koska toimitusvarmuus on keskeinen kilpailutekijä, Suomen maine koki jälleen kolauksen. Työrauhajärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä. Poliittiset ja laittomat lakot ovat Suomessa valtiovallan erityisessä suojeluksessa”, Jaatinen muistuttaa.

Metsämessuilla pohditaan biotalauden mahdollisuuksia

Biotalouden innovaatioita, startup-yrityksiä ja jo olemassa olevaa liiketoimintaa esittelevä Metsämessujen erikoisalue Tulevaisuuden tori näyttää konkreettisin tuote-esimerkein sen, mistä biotaloudessa pohjimmiltaan on kyse. Mukana on näyttelyn yhteistyökumppanin UPM:n lisäksi 14 startup- tai kasvuyritystä ja kaksi erikoisnäyttelyä. Metsämessujen ohjelmassa biotalous on esillä monesta eri näkökulmasta.

Kaikki Tulevaisuuden torilla esillä olevat yritykset ovat suomalaisia ja alansa huippuosaajia. Yrityksiä yhdistää biotalouden monipuolinen hyödyntäminen, ekologisuus ja luonnonmukaisuus, suomalaisen osaamisen ja metsän hyödyntäminen sekä innovatiivisuus materiaalien käytössä.

Tulevaisuuden tori on Metsämessujen ja sijoittajatapahtuma Slushin biotaloutta edistävä yhteisprojekti, jonka päärahoittaja on Suomen Metsäsäätiö ja yhteistyökumppaneina Metsäteollisuus ry ja UPM. Metsämessujen ja Slushin ainutlaatuisen yhteistyön tuloksena marraskuun alku on biotalouden superviikko, sillä molemmissa tapahtumissa biotaloutta käsitellään harvinaisen monipuolisesti.

Ministeri keskustelee lasten kanssa biotaloudesta

Slushin ja Metsämessujen yhteisellä ohjelmalavalla useat puheenvuorot käsittelevät biotaloutta. Maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen (Kesk.) osallistuu lasten kyselytuntiin biotaloudesta. Biotalouden työllistävästä vaikutuksesta keskustelevat Luonnonvarakeskuksen tutkija Olli Lehtonen, Metsäteollisuus ry:n metsäasioiden päällikkö Jouni Väkevä sekä metsäyhtiön edustaja. Onko hallituksen työpaikkaennuste täysin tuulesta temmattu, vai voiko biotalous tuoda 100 000 uutta työpaikkaa Suomeen? Metsäbiotalous tuo näkökulman fossiilisten raaka-aineiden vähentämiseen biotalouden keinoin.

Lisätiedot www.helsinginmetsamessut.fi

Komissio hyväksyi Suomen esityksen tuotantosidonnaisesta

Euroopan komissio on hyväksynyt Suomen esityksen tuotantosidonnaisista tukitoimenpiteistä vuosille 2015-2020. Tämä päätös tulee voimaan takautuvasti kuluvan vuoden alusta alkaen, ja sitä on sovellettu siten jo tämän kevään tukihaussa.

Koska Suomi halusi käyttää tuotantosidonnaisiin tukiin yli 13 prosenttia kansallisesta EU:n suorien tukien enimmäismäärästä, komission hyväksyntä täytyi saada. Hyväksyntä saatiin, koska esitetyt tukitoimenpiteet komission mukaan täyttävät EU-lainsäädännön vaatimukset.

Päätöksen mukaan tuotantosidonnaista tukea voidaan maksaa maito-, nauta-, lammas- ja vuohisektorille sekä tietyille peltokasveille. Tuen kokonaismäärä on asteittain aleneva siten, että tänä vuonna se voi olla enintään 20 prosenttia eli noin 104,6 miljoonaa euroa ja 18 prosenttia eli noin 94,3 miljoonaa vuonna 2020 Suomen suorien tukien kokonaismäärästä.

Tukea kohdennetaan aiempien vuosien tapaan Etelä-Suomen maidontuotannolle ja koko maassa naudan- ja lampaanlihalle, valkuais- ja öljykasveille sekä tärkkelysperunalle. Uusia tuettavia kohteita koko maassa ovat ruis, sokerijuurikas sekä teuraskilit. Uusia tuettavia kohteita AB-tukialueella ovat avomaanvihannekset, teurashiehot ja ulkosaariston maitorotuiset hiehot, kutut sekä uuhet.

Viimeksi mainitut tuotantomuodot eivät jatkossa ole Etelä-Suomen kansallisen tuen piirissä, vaan tuotantosidonnainen tuki maksetaan pelkästään EU:n tuotantosidonnaisena palkkiona. Palkkioiden ehdot on pääosin yhdenmukaistettu pohjoisen kansallisen tukiohjelman ehtojen kanssa.

Suomen elintarviketuonti on kolminkertaistunut EU-jäsenyyden aikana

Suomen elintarviketuonti on paisunut yli kolminkertaiseksi EU-jäsenyyden aikana, yli 4,7 miljardiin euroon vuonna 2014. Viimeisen viiden vuoden aikana kaikkein voimakkaimmin on kasvanut elintarviketuonti Saksasta. Tuonti on kasvanut voimakkaasti myös muista Pohjoismaista, Alankomaista sekä Virosta ja Puolasta.

Vuonna 2014 saksalaiselintarvikkeita tuotiin Suomeen yli 700 miljoonan euron arvosta, mikä oli 15 prosenttia koko elintarviketuonnista. Elintarviketuonnin kasvu Saksasta jatkui, vaikka tuonti lähes kaikista muista maista laski tai pysyi ennallaan. Tiedot selviävät Luonnonvarakeskuksen (Luke) julkaisemasta Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2015 -vuosikatsauksesta.

Saksassa on Euroopan kovin kilpailu elintarvikemarkkinoilla

Saksan elintarvikemarkkinat ovat kilpailluimmat koko Euroopassa, joten sieltä virtaa edullisia peruselintarvikkeita Suomen markkinoille. Tämä on ollut valttikorttina taloustaantuman aikana kuluttajien muuttuessa yhä hintatietoisemmiksi. Myös jakelukanavat, etenkin Lidlin voimakas nousu vähittäiskaupassa, ovat mahdollistaneet saksalaistuotteiden menestystä.

– Saksalaiselintarviketuonnin vuoden 2009 jälkeinen jyrkkä kasvu ei ole johtunut yksin Lidlin toiminnasta. Myös suuret suomalaiset vähittäiskauppaketjut ovat hankkineet kasvavissa määrin saksalaistuotteita, useimmiten omien merkkiensä laajenevaan tarjontaan.Suomen elintarviketuottajien on kilpailtava yhä kiivaammin ulkomaisten tuottajien kanssa säilyttääkseen asemiaan kotimaan markkinoilla ja pärjätäkseen kansainvälisessä kilpajuoksussa, sanoo erikoistutkija Csaba JansikLuonnonvarakeskuksesta.

Suomi tuo reilusti enemmän ruokaa kuin vie

Suomen maatalous- ja elintarviketuotteiden ulkomaankauppatase on ollut negatiivinen koko EU-jäsenyyden ajan. Nykyinen yli kolmen miljardiin euron vaje ei johdu enää pelkästään hedelmien, kahvin, mausteiden ja viinin tuonnista. Vajeen tuplaantuminen kymmenen viime vuoden aikana selittyy peruselintarvikkeiden kuten leivän, juuston, lihan ja kalan tuonnin jyrkällä kasvulla.

Viime vuonna elintarvikkeiden ulkomaankauppavaje kaventui hieman ensimmäisen kerran vuoden 2001 jälkeen. Vuonna 2014 elintarvikkeita vietiin 1,56 miljardin euron ja tuotiin 4,77 milj. euron arvosta. Molemmat luvut laskivat liki 2 prosenttia edellisvuodesta, mikä pienensi vajetta 56 miljoonalla eurolla 3,2 miljardiin euroon.
Tavoitteena on viennin kaksinkertaistaminen

Suomen elintarvikkeiden ulkomaankaupassa meijerituotteet ovat olleet ainoa tuoteryhmä, jonka kauppatase on pysynyt koko EU- jäsenyyden ajan positiivisena. Meijerituotteiden vienti on keskittynyt kahteen maahan. Vuonna 2014 jo yli kaksi kolmasosaa vietiin Venäjälle (49 %) ja Ruotsiin (19 %).

– Moni tekijä selittää Suomen elintarvikeviennin maltillista kasvua. Pohjoisen ja merentakaisen sijaintinsa vuoksi Suomi on erillään Keski-Euroopan vilkkaista kaupankäyntialueista. Lisäksi Suomesta puuttuu sellaisia elintarvikeviennin perinteitä, taustatukea ja vahvoja esimerkkejä, joihin nojaten pienetkin yritykset esimerkiksi Hollannista, Tanskasta ja Saksasta rohkenevat lähteä vientimarkkinoille. Suomen elintarvikeviennin edistämistä ei ole myöskään pidetty ensisijaisena kehityskohteena, Luonnonvarakeskuksen professori Jyrki Niemi sanoo.

Nyttemmin elintarvikkeiden viennin edistäminen on nostettu eri ohjelmissa tärkeäksi tavoitteeksi. Viimeksi syyskuussa 2014 startannut Team Finland –vientiohjelma tavoittelee elintarvikevientimme kaksinkertaistamista vuoteen 2020 mennessä. Elintarvikkeiden ulkomaankauppataseen merkitykseen on kiinnittynyt entistä enemmän huomiota myös muualla Euroopassa. Vastaavia vienninedistämisohjelmia on luotu hiljattain useissa muissakin EU:n jäsenmaissa.

Jo kolmannes peltoalasta on vuokrattua

Pellon vuokraus on nykyään erittäin yleistä. Maataloustuotannon lopettaneet viljelijät vuokraavat usein peltonsa lisämaaksi. Vuonna 2014 vuokratun pellon määrä Suomessa oli noin 777 000 hehtaaria eli noin kolmannes käytössä olevasta maatalousmaasta.

Maatiloista 60 prosentilla oli vuokrapeltoa. Kotieläintiloilla pellon vuokraus on keskimääräistä yleisempää. Sika- ja nautatiloista yli 80 prosentilla oli peltoa vuokralla.

Tiloja vielä yli 50 000

Vuonna 2014 Suomessa oli 52 775 maatalous- ja puutarhayritystä. Tilojen määrä on vähentynyt vuodessa 1 600 kappaletta eli noin 3 prosenttia. Vuodesta 2010 tilojen määrä on vähentynyt 6 700 kappaletta. Tällä vähennysvauhdilla tilojen määrä painuu alle 50 000 vuonna 2016. Tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastosta.

Vaikka tilojen määrä vähenee, niin käytössä olevan maatalousmaan määrä lisääntyy. Vuonna 2014 käytössä olevaa maatalousmaata oli 2,27 miljoonaa hehtaaria. Määrä on lisääntynyt edellisestä vuodesta 8 500 hehtaarilla. Vuonna 2014 tilojen keskikoko oli 43 hehtaaria. Keskikoko on lisääntynyt vuodessa puolellatoista hehtaarilla. Tiloista 87 prosenttia oli yksityishenkilöiden omistamia perheviljelmiä. Maatalousyhtymiä oli 4 365, perikuntia 1 446 ja osakeyhtiöitä 859 kappaletta.

Kotieläintilojen osuus laskee

Kasvintuotantoa harjoittavien tilojen osuus kaikista tiloista lisääntyy ja kotieläintilojen osuus vähenee. Vuonna 2014 kasvinviljelyä päätuotantosuuntana harjoitti noin 65 prosenttia tiloista ja kotieläintaloutta vähän yli 30 prosenttia. Loput tiloista ovat sekatiloja. Viljanviljely on yleisin tuotantosuunta. Vuonna 2014 se oli tuotantosuuntana noin 36 prosentilla tiloista. Lypsykarjatalous on kotieläinpuolen yleisin tuotantosuunta. Vuonna 2014 sitä harjoitti noin 15 prosenttia kaikista tiloista.

Viljelijät keskimäärin noin 50-vuotiaita

Viljelijän keski-ikä pysyi ennallaan 50,6 vuodessa. Yleistäen voidaan sanoa, että kotieläintilojen viljelijät ovat keskimääräistä nuorempia. Kasvihuonetuotantoa päätuotantosuuntanaan harjoittavien tilojen viljelijät ovat vanhimpia. Heidän keski-ikänsä oli 53 vuotta. Nuorimpia ovat siipikarjatilojen viljelijät. Heidän keski-ikänsä oli 47,5 vuotta.

Tilaston taustaa

Maatalous- ja puutarhayritysten rakennetilasto sisältää tietoa maatalous- ja puutarhayritysten lukumäärästä, maankäyttölajeista ja tuotantosuunnista sekä viljelijöistä Suomessa. Tilasto antaa kokonaiskuvan Suomen maa- ja puutarhatalouden omistus- ja tuotantorakenteesta sekä viljelijöiden lukumäärästä ja ikärakenteesta. Tilaston tiedot saadaan pääasiassa maaseutuhallinnon rekistereistä.

Tilastoon liittyvät taulukot on julkaistu Maataloustilastot.fi-palvelun Maatalous- ja puutarhayritysten rakenne -osiossa.

Maataloustuotteiden tuottajahinnat olivat edellisvuotta alhaisemmat

Lähes kaikkien maataloustuotteiden tuottajahinnat olivat vuonna 2014 edellisvuotta alhaisemmat. Suhteellisesti eniten vuositasolla laskivat viljan tuottajahinnat. Loppuvuodesta 2014 myös maidon tuottajahinta kääntyi laskuun. Lampaanlihan tuottajahinta oli kuitenkin poikkeus, sillä keskimääräinen hinta oli vuositasolla laskettuna kuusi prosenttia edellisvuotta korkeampi. Tiedot käyvät ilmi Luken Maataloustuotteiden tuottajahinnat -tilastosta.

Vuonna 2014 viljojen tuottajahinnat alenivat keskimäärin yli 20 prosenttia edellisvuodesta, paitsi rukiin tuottajahinta laski vain 10 prosenttia. Ennen vuotta 2014 viljojen tuottajahinnat nousivat pidemmän aikaa.

Vuonna 2014 tuottajalle maksettiin peruslaatuisesta leipävehnästä keskimäärin 167 euroa ja rehuvehnästä 142 euroa tuhannelta kilolta. Leipävehnän hinta oli 17 prosenttia ja rehuvehnän hinta 30 prosenttia alhaisempi kuin edellisenä vuonna. Mallasohran keskihinta oli 159, rehuohran 133 ja kauran 126 euroa tuhannelta kilolta. Kaikki olivat noin neljänneksen edellisvuotta alhaisempia. Rukiin tuottajahinta oli 197 euroa tuhannelta kilolta.

Maidon ja ruokaperunan tuottajahinnat laskivat

Vuositason keskimääräinen maidon tuottajahinta on noussut vuodesta 2010. Viime vuonna maidon tuottajahinta oli 44,55 senttiä litralta, eli kaksi prosenttia edellisvuotta korkeampi. Luku ei sisällä jälkitilejä eikä maidon tuotantotukia. Kuukausitasolla maidon hinta oli alkuvuodesta 2014 edellisvuosia korkeammalla, mutta laski loppuvuodesta 2014 loppuvuoden 2012 tasolle.

Ruokaperunan hintavaihtelu vuodenajan mukaan oli tasaisempaa kuin kahtena edellisenä vuonna. Vuositasolla laskettuna ruokaperunan tuottajahinta oli 15 euroa sadalta kilolta.

Lihan tuottajahinnat kääntyivät vuositasolla laskuun

Kaikkien lihalaatujen keskimääräiset tuottajahinnat ovat vahvistuneet melko tasaisesti vuodesta 2010 lähtien, mutta vuonna 2014 hinnat kääntyivät lampaanlihaa lukuun ottamatta laskuun.

Tuottajalle maksettiin naudanlihasta vuonna 2014 keskimäärin 303 euroa sadalta kilolta, mikä oli kaksi prosenttia edellisvuotta vähemmän. Lihasiasta maksettiin yhdeksän prosenttia edellisvuotta vähemmän eli 162 euroa sadalta kilolta. Myös broilerinlihan tuottajahinta laski lähes neljällä prosentilla 146 euroon sadalta kilolta. Karitsanlihasta maksettiin tuottajalle 401 euroa sadalta kilolta eli lähes kolme prosenttia edellisvuotta enemmän.

Kananmunien hinnat laskivat

Keskimääräinen A-luokan kananmunien tuottajahinta vuonna 2014 oli 105 euroa sadalta kilolta. Hinta laski edellisestä vuodesta 15 prosenttia.

Tuotantotavoittain tarkasteltuna tuottaja sai lattiakanojen munista 105 euroa sadalta kilolta, mikä on 11 prosenttia enemmän kuin virikehäkkikanojen munista. Luomumunien tuottajahinta laski toista vuotta peräkkäin. Tuottaja sai luomumunista keskimäärin 246 euroa sadalta kilolta, mikä oli 12 prosenttia edellisvuotta vähemmän.

Tilaston taustaa

Tuottajahinta on viljelijän maataloustuotteesta saama hinta ilman arvonlisäveroa. Tiedot tuottajahinnoista perustuvat ensimmäisille ostajille eli meijereille, teurastamoille, maatalouskaupalle, viljaa käyttävälle teollisuudelle sekä kananmuna- ja perunapakkaamoille tehtyihin kyselyihin. Tiedot kerätään kuukausittain.

Tiedotteeseen liittyvät tilastotaulukot löytyvät verkosta Maataloustuotteiden tuottajahinnat -tilaston kotisivulta.

Vihreä talous muuttaa rakenteita

Vihreän talouden hyödyntäminen edellyttää rakenteellisia muutoksia maaseudulla, jossa suurin osa biomassoista ja luonnonvaroista sijaitsee. Jotta tuotannosta syntyvä lisäarvo jäisi alueelle, tarvitaan verkostoitumista. Vihreä talous rakentuu vahvasti sitoutuneiden yhteisöjen varaan.

Vihreä talous ja biotalouteen perustuvat toimintamallit sekä niiden vaikutukset olivat valokeilassa 6.11.2014 Finlandia-talolla Koko Suomen vihreä talous -seminaarissa. Maakuntien johdon, hallinnon ja tutkimuksen välisessä keskustelussa korostettiin, että koko Suomen vihreän talouden toimintamallin toteutuksessa tarvitaan sekä julkista että yksityistä sektoria. Maaseutuyhteisöjen rooli nähtiin erityisen tärkeänä.

Tilaisuuden järjesti Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, ProAgria Lappi ja maa- ja metsätalousministeriö. Rakenteilla on yhteinen toimintamalli, jonka avulla luodataan maaseutualueiden kestävää biotaloutta, hajautettuja ratkaisuja ja mahdollisimman omavaraista energian ja elintarvikkeiden tuotantoa.

Kuka hyötyy luonnonvaroistamme?

Vihreässä taloudessa hyvinvointi ja talouskasvu luodaan ylittämättä luonnon ja ympäristön asettamia rajoja.
– Suomi on nyt vedenjakajalla siinä, kenen ehdoilla ja miten kestävästi uusiutuvia luonnonvarojamme tulevaisuudessa hyödynnetään. Väärin toimimalla hyvä biotalous voi kääntyä kestämättömäksi ryöstöviljelyksi, pohti MTT:n professori Hilkka Vihinen .

Vihinen totesi, että vihreä talous edellyttää muutoksia muun muassa tuotanto- ja arvoketjuihin, lainsäädäntöön, omistus- ja hallintajärjestelyihin sekä liiketoimintaratkaisuihin. Kaikki lähtee paikallisesta energiantuotannosta.

– Keskitettyjä ja hajautettuja ratkaisuja viisaasti yhdistelevä, tuotannon arvoa alueelle palauttava ja verkottunut talous on mahdollinen, ja se hyödyntää Suomen kokonaisresurssia tarkemmin ja kestävämmin kuin nykyinen järjestelmä.

Apulaisosastopäällikkö Liisa Saarenmaa maa- ja metsätalousministeriöstä painotti uusien ratkaisujen tärkeyttä, jotta päästäisiin hiilineutraaliin yhteiskuntaan vuoteen 2050 mennessä.

– Maaseudulla ja alueilla on keskeinen rooli vihreän talouden vetureina. Yhteisen hankkeemme toimintamalli tulee auttamaan alueita löytämään omat vahvuutensa ja kehittämään niitä edelleen.

Haussa uudenlainen asiantuntijuus

Kalajoen kaupungin Yrityspalvelukeskuksen yritysasiantuntija Mirja Mustosen mukaan juuri vihreä talous mahdollistaa kasvuyrittäjyyttä.

– Menestyäksemme tarvitsemme kuitenkin isoja muutoksia jokapäiväisissä asenteissamme sekä liiketoiminnallisessa ajattelussamme. Meidän on hyödynnettävä tutkimusta ja uutta teknologiaa ja kyettävä toimimaan verkostoissa.

Mustosen mielestä on etsittävä asiantuntijoita, joilla on taito organisoida, olla luovia ja oivaltaa kansainväliset markkinat. Ala tarvitsee nopeita ja joustavia yrityksiä sekä hyviä, kansainväliset mitat täyttäviä tuotteita.

Lähiruoalla rahat omaan kuntaan

Seminaarissa esiteltiin hyvä esimerkki vihreän talouden toiminnasta Sodankylässä, jossa kunnan keskuskeittiö on lanseerannut uuden toimintamallin. Sen tavoitteena on kasvattaa alueellista verohyötyä ja säilyttää työpaikkoja omassa kunnassa. Tarvittavat raaka-aineet esimerkiksi kalat, marjat ja juurekset hankitaan läheltä.

Sodankylän kunnan ruokapalvelupäällikkö Merja Ahola totesi, että lähiraaka-aineiden käytön lisääminen tuo työtä ja osaamista. Ruoanhankintaan käytetyt rahat jäävät oman kuntaan.

– Toimintamallista on tarkoitus kehittää valtakunnallinen, jotta muuallakin Suomessa keskuskeittiöt voisivat tarjota asiakkailleen lähiraaka-aineista valmistettua ruokaa ilman, että kustannukset nousevat liian korkeiksi.

Metsähallitus suojelee yli 50 miljoonan euron arvosta talousmetsiä

Metsähallitus siirtää yli 13 000 hehtaaria talousmetsiä suojelualueiksi. Kyseessä on suurin yksittäinen METSO-ohjelman suojelupäätös.

Metsähallitus siirtää pysyvästi suojeluun 150 talousmetsäkohdetta. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on 14 780 hehtaaria, josta noin 1500 hehtaaria on muun muassa rajausten sisälle jääviä joutomaita ja vesiä. Pinta-ala vastaa noin Lahden kaupungin laajuista aluetta. Suurin osa alueista sijaitsee Oulu-Kuhmo -linjan eteläpuolella, mutta kohteita on aina Etelä-Lappia myöten.

Suojelupäätöksen taustalla on Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan METSO-suojelualueen laajentamista jatketaan osoittamalla valtion, kuntien ja julkisyhteisöjen mailla uusia suojeltavia kohteita yhteensä 20 000 hehtaaria. Tästä Metsähallituksen osuudeksi tuli kevään 2014 kehysriihessä 13 000 hehtaaria.

– Toteutamme hallitusohjelman ja kehysriihen päätöksiä, vaikka valtion talousmetsien arvokkaimmat kohteet on jo aiemmissa prosesseissa siirretty metsätaloustoimien ulkopuolelle, kertoo metsätalouden kehitys- ja ympäristöpäällikkö Antti Otsamo .

Suojeltavat kohteet on valittu Metsähallituksen metsätalouden ja luontopalvelujen asiantuntijoiden yhteistyönä. Kohteiden valinnassa on hyödynnetty Metsähallituksen paikkatietojärjestelmää, maastoinventointeja, Zonation-analyysejä sekä luontojärjestöjen suojeluesityksiä.

Suojeluun pyrittiin valitsemaan yhtenäisiä, monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita.

– Pääosa kohteista sijoittuu nykyisten suojelualueiden läheisyyteen, mikä lisää ajan myötä suojelualueiden kytkeytyvyyttä. Myönteisiä monimuotoisuusvaikutuksia on odotettavissa, mutta ne realisoituvat vasta pitkällä aikavälillä, toteaa projektipäällikkö Jussi Päivinen .

Suojeltavien kohteiden markkina-arvo alueita ostettaessa tai myytäessä olisi yli 50 miljoonaa euroa.

– Talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksen mukaisesti tasesiirto toteutetaan kuitenkin vastikkeettomasti – alue siirtyy pois metsätalouden resursseista ilman korvausta, kertoo Otsamo.

– Jatkossa METSO-ohjelman kannattaa keskittyä Etelä-Suomessa muiden metsänomistajaryhmien vapaaehtoisesti tarjoamiin, monimuotoisuudeltaan arvokkaisiin kohteisiin. Valtion mailta ei monimuotoisuuden tilaa nopeasti parantavia suojelukohteita helposti löydy, toteaa Otsamo.

Metsähallitus hoitaa ja käyttää valtion maa- ja vesialueita kestävästi ja vastuullisesti. Toimintamme perustuu uusiutuvien luonnonvarojen asiantuntevaan hyödyntämiseen, luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja yhteistyöhön alueellisten toimijoiden kanssa. Liiketoimintamme tulouttaa vuosittain valtiolle yli sata miljoonaa euroa. Luontopalvelujen julkisin varoin hoitamilla kansallispuistoilla ja retkeilyalueilla on merkittävä aluetaloudellinen vaikutus.

MTK: Maitoalalla tarvitaan merkittäviä investointeja

Suomi tarvitsee investoivia yrittäjiä tuottamaan maailman parasta maitoa

Maatalouden rakennemuutos on rajua, tuotannosta luopujia on paljon. Suomen Gallup Elintarviketiedon tekemän Maatalouden kehitysnäkymät 2020 -selvityksen mukaan vuonna 2020 on Suomessa enää noin 5500 maitotilaa, tiloja on nyt 8700. Luopuvat tilat tuottavat noin viidenneksen maidosta. Jotta sama määrää maitoa tuotetaan tulevaisuudessa, tarvitaan maitoalalla merkittäviä investointeja, muistuttaa MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Tommi Lunttila 19.9.2014 Päivi ja Kari Hännisen robottinavetan avajaisissa Hankasalmella.

Suomalainen maitosektori on toiminut taitavasti. Tuotteita on tullut tasaiseen tahtiin markkinoille ja ne ovat kehittyneet laatu edellä sekä pitäneet kuluttajien luottamuksen. Laatumaidon jalostus korkealuokkaisiksi kuluttajatuotteiksi on tuonut merkittävää lisäarvoa myös maidontuottajille.

Epävakaat kauppakumppanit ja poliittiset kriisit ovat kuitenkin kärjistäneen maitosektorin tilannetta Venäjäpakotteiden seurauksena.

– On väärin, että maidontuottajat joutuisivat yksin kantamaan puhtaasti poliittista alkuperää olevan riskin. Teemme MTK:ssa hartiavoimin töitä kompensaatioiden saamiseksi joko EU:sta tai kansallisesti, vakuuttaa Lunttila.

EU:n maatalouskomissaari Ciolos saapuu ensi viikolla vierailulle Suomeen ja tutustuu elintarvikkeiden tuontikiellon aiheuttamiin ongelmiin.

– Vetoamme maatalouskomissaariin, jotta Suomi saisi riittävän osuuden mahdollisista EU-tason kompensaatioista ja kriisiavusta suoraan tuottajille, sanoo Lunttila.

Suomen hallituksen päätös 20 miljoonan euron lisäbudjettivaroista on pikkuinen kädenojennus, muttei missään nimessä riittävä. Tämän jakamisesta MTK neuvottelee maa- ja metsätalousministeriön kanssa ensi viikolla.

Väestönkasvu, kulutustottumusten muutokset ja ruokavalioiden monipuolistuminen lisäävät ruoan kysyntää maailmanlaajuisesti. Ruokaa tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän, lähivuosikymmeninä lähes 70 prosenttia nykyistä enemmän. Ruoka ja ruoantuottaminen ovat äärimmäisen tärkeitä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä.

Samanaikaisesti maailmanlaajuiset ympäristö- ja ilmastokysymykset sekä hyvin epävakaat ruokamarkkinat tuovat alalle kovia haasteita. Ruoan tuottamiseen tarvittavasta maa-alasta käydään maapallolla kovaa kilpailua. Joillakin alueilla tuotanto-olosuhteet muuttuvat lähes mahdottomiksi epäedullisten sääolosuhteiden vuoksi.

– Myös Suomen luonnonolosuhteet ovat vaikeat, mutta meidän valtteina ovat ekologisesti ja eettisesti kestävä tuotantotapa sekä erittäin korkealaatuiset ja turvalliset elintarvikkeet, muistuttaa Lunttila

Lunttilan mukaan avainasemassa ovat kuitenkin suomalaiset kuluttajat ja heidän ostokäyttäytymisensä.

– Mitä enemmän he ostavat suomalaisia elintarvikkeita, sitä pienemmiksi haitat jäävät. Nyt on jokaisella kaupassa käyvällä mahdollisuus tehdä kansallinen arvovalinta ja ostaa suomalaista ja samalla nostaa Suomi suosta, neuvoo Lunttila

– Maatalous on merkittävä osa suomalaista yrittäjyyttä ja se tulee olemaan sitä myös tulevaisuudessa. Suomalaisella ruoalla on valoisat tulevaisuuden näkymät.

Suomi tarvitsee tuotannollisia investointeja ja tulevaisuuteen uskovia yrittäjiä.

EU suunnittelee muutoksia maatalousyrittäjien sosiaaliturvaan

EU-komissio on puuttumassa suomalaisten maatalousyrittäjien sosiaaliturvaan

Komissio uhkaa rapauttaa suomalaista sosiaaliturvaa ottamalla lomituspalvelut ensimmäistä kertaa valtiontukitarkasteluun. Lomitus on maatalousyrittäjille elintärkeä työhyvinvointipalvelu, jota on kehitetty osana suomalaista sosiaaliturvaa. Komission linjausten myötä maatalousyrittäjien äitiysloma on vaarassa lyhentyä muutamaan kuukauteen.

Tämä tarkoittaisi, että Suomesta tulisi maatalousyrittäjien sosiaaliturvan osalta takapajula. Myös sairauslomiin ollaan puuttumassa yhtä radikaalilla tavalla. MTK vaatii, että hallituksen on puolustettava maatalousyrittäjien lomituspalveluja käyttämällä täysimääräisesti komission mahdollistamat poikkeussäännökset.

MTK:n hyvinvointivaliokunta peräänkuuluttaa lomituspalvelujen turvaamista. Komission kesäkuun linjaukset koskien maatalousalan valtiontukia uhkaavat suomalaista ruokaturvaa ja elintarvikeketjua. Tämän lisäksi lomitusjärjestelmään kohdistuu jo toistamiseen hallituksen kehysriihen leikkauspäätökset. Nämä yhdessä uhkaavat romuttaa kotimaisten ruuantuottajien työhyvinvointipalvelun.

Maatalousyrittäjien työssäjaksaminen ja työurien pidentyminen vaativat toimivat lomituspalvelut, jotta eläinten hoitoon seitsemän päivää viikossa sidonnaiset yrittäjät voivat pitää lakisääteiset vuosilomansa ja sijaisapu järjestyy sairauden, perhevapaiden ja muiden tarpeellisten syiden johdosta. MTK:n hyvinvointivaliokunnan mukaan lomitusjärjestelmän puolustamista tarvitaan nyt yhtenä rintamana, sillä Suomella ei ole varaa vaarantaa kotimaista ruokaketjua.

Tutkimus: Luomuruoka sisältää paljon antioksidantteja

Uudessa tutkimuksessa tavanomaisen ja luomuruoan välillä löytyi merkittäviä eroja

Newcastlen yliopiston johtama kansainvälinen tutkimusryhmä osoitti, että luomuruoassa on jopa 60 prosenttia enemmän monia tärkeitä antioksidantteja kuin tavanomaisesti tuotetussa ruoassa.

Tähän mennessä alansa laajimmassa tutkimuksessa analysoitiin 343 aiemman tutkimuksen tulokset luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun ruoan koostumuseroista. Tutkimusryhmä havaitsi, että siirtymällä käyttämään luomuhedelmiä, -marjoja, -kasviksia ja viljoja ja niistä valmistettua ruokaa, voi saada yhtä paljon lisää antioksidantteja, kuin mitä 1-2 lisäannosta kasviksia päivässä sisältää.

British Journal of Nutrition -lehdessä tänään julkaistussa tutkimuksessa osoitetaan myös, että luomutuotteissa on huomattavasti vähemmän myrkyllisiä raskasmetalleja. EU:n komissio on asettanut maksimiarvot kadmiumin, lyijyn ja elohopean pitoisuuksille elintarvikkeissa. Luomutuotteissa kadmiumpitoisuudet olivat keskimäärin lähes 50 prosenttia matalampia kuin tavanomaisissa tuotteissa.

Tutkimusta johti Newcastlen yliopiston ekologisen maatalouden professori Carlo Leifert.
− Tutkimus osoittaa, että valitsemalla luomustandardin mukaisesti tuotettua ruokaa saa enemmän ravitsemuksellisesti edullisia antioksidantteja ja altistuu pienemmälle määrälle myrkyllisiä raskasmetalleja, toteaa Leifert. − Tämä tuo kuluttajalle tärkeää lisätietoa aiheesta, josta on ollut tähän saakka hämmentävää ja osittain ristiriitaistakin informaatiota saatavilla.

Kattavin koskaan tehty analyysi uusin menetelmin

Tutkimus on kattavin koskaan tehty analyysi luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun ruoan ravintosisällöistä. Tulokset pohjautuvat uraauurtavaan systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen ja kansainvälisen tutkimusryhmän tekemään meta-analyysiin.

Tuoreet tulokset poikkeavat Yhdistyneen kuningaskunnan Elintarvikeviraston (UK Food Standards Agency (FSA) vuonna 2009 tekemän tutkimuksen tuloksista, joissa ei voitu osoittaa olennaisia eroja tai merkitseviä ravitsemuksellisia etuja luomutuotteille. FSA’n tutkimus pohjautui vain 46:een lihaa, maitoa ja viljaa koskevaan tutkimusjulkaisuun; Newcastlen toteuttama meta-analyysi kattoi 343 saatavilla olevaa vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua tavanomaisesti tuotettujen ja luomutuotteiden koostumuseroista.

− Keskeisin ero näiden kahden tutkimuksen välillä on toteutusajankohta. Tämän aihealueen tutkimus on käynnistynyt hitaasti ja meillä oli käytettävissämme huomattavasti enemmän tietoaineistoa kuin viisi vuotta sitten, selittää professori Leifert. − Synteesin paljon laajempi tutkimusaineisto mahdollisti tarkoituksenmukaisempien tilastollisten menetelmien käyttämisen ja ratkaisevampien johtopäätösten tekemisen luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun sadon välillä.

Luomuruoassa runsaasti enemmän antioksidantteja

EU:n kuudennen puiteohjelman ja Sheepdrove-säätiön rahoittama tutkimus osoitti, että antioksidanttipitoisuudet (polyfenolit) olivat 18–69 prosenttia korkeampia luomutuotteissa. Runsas antioksidanttien saanti on lukuisissa tutkimuksissa yhdistetty pienempään kroonisten sairauksien (mm. sydän ja verisuoni- ja neurodegeneratiivisten tautien) ja tiettyjen syöpien riskiin.

Myös toksisten raskasmetallien (esim. kadmiumin) pitoisuudet olivat keskimäärin 48 prosenttia pienempiä.

Luomutuotteiden typpipitoisuudet olivat myös merkitsevästi matalampia. Kokonaistyppipitoisuus oli 10 prosenttia, nitraattipitoisuus 30 prosenttia ja nitriittipitoisuus 87 prosenttia alempi kuin tavanomaisissa tuotteissa. Tavanomaisista tuotteista löytyi neljä kertaa todennäköisemmin torjunta-aineita kuin luomutuotteista.

Terveysvaikutukset selvitettävä

Professori Leifertin mielestä toteutetun tutkimuksen tulisi olla vasta lähtökohta jatkotutkimukselle. − Olemme nyt kiistatta osoittaneet, että tavanomaisten ja luomutuotteiden välillä on koostumuseroja. Seuraavaksi pitäisi toteuttaa hyvin kontrolloituja kliinisiä ravitsemusinterventioita ja kohorttitutkimuksia, joissa voidaan tunnistaa ja määrittää luomuruokavalioon siirtymisen mahdolliset terveysvaikutukset.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen professori Raija Tahvonen oli mukana tutkimusjulkaisun kirjoitustyössä. Myös Tahvonen perää laajempaa tutkimusta luomuruoan terveyseduista.

− Olisi mielenkiintoista verrata tavanomaisista tuotteista koostetun, ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion vaikutuksia vastaavan, luomutuotteista koostetun ruokavalion vaikutuksiin. Tutkimusten tulisi olla pitkäkestoisia, koska koko elinajan ruokavalio vaikuttaa esimerkiksi elintapasairauksien riskiin ja sairastumisikään.

Tutkimuksen tekijät toivovat jatkoa aiheen julkiseen ja tieteelliseen keskusteluun. Tutkimukseen luotu ja käytetty tietokanta on vapaasti saatavilla Newcastlen yliopiston www-sivuilla (http://research.ncl.ac.uk/nefg/QOF) sekä asiantuntijoille että kiinnostuneille yleisön edustajille.

Lähde: Higher antioxidant concentrations and less cadmium and pesticide residues in organically-grown crops: a systematic literature review and meta-analyses.” Baranski, M. et al. British Journal of Nutrition, July 15th 2015.

Karhun kannanhoidolliset poikkeusluvat myönnetty


Suomen riistakeskus on myöntänyt karhun kannanhoidolliset poikkeusluvat 20.8. alkavalle metsästyskaudelle. Poikkeuslupia myönnettiin yhteensä 73 karhun metsästykseen. Poronhoitoalueella karhun pyynti tapahtuu maa- ja metsätalousministeriön asettamin kiintiöin. Kiintiö on yhteensä 42 karhua, josta itäiselle poronhoitoalueelle on asetettu 30 karhun kiintiö ja läntiselle 12.

Itä-Suomen vakiintuneen karhukannan hoitoalueella Suomen riistakeskus myönsi poikkeusluvat 49 karhun metsästämiseen. Poikkeuslupia on painotettu Pohjois-Karjalaan ja Kaakkois-Suomeen, joissa karhukanta on tiheämpi kuin muualla hoitoalueella. Tavoitteena on palauttaa hoitoalueen karhujen määrä samalle tasolle, mitä se on ollut parin viime vuoden aikana. Viime metsästyskaudella tältä alueelta saatiin saaliiksi 45 karhua.

Levittäytymisvyöhykkeellä Suomen riistakeskus myönsi poikkeusluvat 18 karhun metsästykseen. Poikkeuslupia on kohdennettu Keski- ja Kaakkois-Suomen karhutihentymäalueille. Tavoitteena on, että karhukanta kasvaa maltillisesti, jotta alueelta siirtyisi yksilöitä myös harvemman kannan alueille. Levittäytymisvyöhykkeeltä saatiin saaliiksi viime metsästyskaudella 32 karhua.

Kehittyvän kannan hoitoalueelle eli Etelä- ja Länsi-Suomeen Suomen riistakeskus myönsi poikkeusluvat 6 karhun metsästämiseen. Maa- ja metsätalousministeriön asetus mahdollistaa karhun metsästyksen Etelä- ja Keski-Pohjanmaan sekä Pirkanmaan maakunnissa. Poikkeusluvat on myönnetty Etelä- ja Keski-Pohjanmaan itäosien ja Pirkanmaan pohjoisosien muodostamalle alueelle, jossa karhuja esiintyy paikoin yhtä runsaasti kuin Keski-Suomen alueella. Tämän lupamäärän ei arvioida hidastavan merkittävästi tavoiteltua kannan kasvua ja levittäytymistä, mutta se mahdollistaa karhun ihmisarkuuden lisäämisen ja konfliktien vähentämisen alueella. Kehittyvän kannan hoitoalueella saatiin saaliiksi viime metsästyskaudella 9 karhua.

Poronhoitoalueen kiintiöissä ei tapahtunut muutosta. Viime metsästyskaudella itäiseltä poronhoitoalueelta saatiin saaliiksi 27 karhua ja läntiseltä 12 karhua. Karhun aiheuttamista vahingoista suurin osa aiheutuu porotaloudelle, joten metsästyksen avulla pyritään vähentämään karhun porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja.

Suomen maatalouden kannattavuus suhteessa muihin EU-maihin on heikentynyt

Suomen maatalouden kannattavuus suhteessa muihin EU-maihin on heikentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana jatkuvasti. Suomi sijoittuu nyt enää heikoimman neljänneksen kärkeen Ruotsin ja Tanskan pitäessä perää. Kannattavuuden kärjessä ovat Baltian maat ja Unkari.

Kannattavuusvertailu perustuu Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n laskemiin tuloksiin EU:n FADN-tietokannasta.

– Kannattavuustulokset ovat nähtävillä MTT:n Taloustohtori -sivustolla, jossa on nyt myös jäsenmaiden ennakkotuloksia tilivuodelta 2012, toteaa Taloustohtorin verkkopalveluista MTT:ssä vastaava laskentatoimen päällikkö Arto Latukka .

Unkari ja Baltian maat kärjessä

Tilivuonna 2011 EU:n keskimääräinen kannattavuuskerroin oli 0,67 eli maatalousyrittäjä sai työtunnilleen 67 prosenttia maataloustyöntekijän palkasta. Unkarissa kannattavuuskerroin oli 1,87, Tsekin tasavallassa 1,52, Liettuassa 1,42 ja Virossa 1,32. Tanskan kannattavuuskerroin oli 0,33, Ruotsin 0,26 sekä heikoimman Slovakian 0,18. Suomen kannattavuuskerroin oli 0,58, joka oli EU:n 20:ksi heikoin vuonna 2011.

Kannattavuuskerroin ylitti 1,0:n seitsemässä jäsenmaassa, joissa siis tuotantokustannukset kyettiin kattamaan myyntituotoilla ja tuilla. Parhaana vuonna 2007 yhdeksässä jäsenmaassa kannattavuuskerroin oli yli 1,0. Heikoimpana vuonna 2009 vain Liettuassa päästiin yli 1,0:n. Suomen keskimääräinen kannattavuuskerroin ei ole koskaan ylittänyt 1,0:aa. Kannattavuus on kuitenkin useina vuosina ollut EU-keskiarvon tuntumassa.

Laskennassa oman pääoman korkovaatimuskustannus perustui velkojen korkoprosenttiin, joka vaihteli jäsenmaittain 2,4 prosentista 7,5 prosenttiin. Yrittäjäperheen omasta työstä aiheutuva palkkavaatimuskustannus perustui yrittäjäperheen työtuntimäärään arvotettuna kussakin jäsenmaassa vieraasta työstä maksettuun tuntipalkkaan, joka vaihteli Bulgarian 1,7 eurosta Tanskan yli 23 euroon. Työn ja pääoman hinnat ovat laskennassa kunkin jäsenmaan hintatason mukaisia, samoin kuin muutkin panokset.

Kannattavuustulokset Taloustohtorista

Koko EU:n laajuisessa FADN-tuloslaskennassa on otettu käyttöön standardituotoksiin eli tuotannon arvoon perustuvat SO-tuotantosuunta- ja tilakokoluokittelut.

Taloustohtorin FADN Standard Results (SO) -palvelu tarjoaa maatalouden tulokset EU-jäsenmaittain, alueittain ja tuotantosuunnittain vuodesta 2004 vuoteen 2011 sekä nyt myös ennakkotulokset vuodesta 2012. Suomen tiedot perustuvat kannattavuuskirjanpitoaineistoon. FADN Advanced Results (SO) tarjoaa MTT:n jäsenmaille laskemat kannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvut. Verkkopalvelut ovat Taloustohtori-sivustolla osoitteessa http://www.mtt.fi/taloustohtori

Metsäteollisuus: Biotaloudesta syntyy uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja

Biotalouden toteutuminen edellyttää kilpailukykyistä metsäteollisuutta

Tänään julkistettu Suomen ensimmäinen kansallinen biotalousstrategia on askel kohti kestävämpää taloutta ja vähähiilisen yhteiskunnan toteutumista. Metsäteollisuus on yksi keskeisistä biotalouden toimijoista, sillä sen koko toiminta pohjaa uusiutuvista ja kierrätettävistä luonnonvaroista valmistettuihin tuotteisiin.

”Biotalous on Suomelle erinomainen mahdollisuus lisätä talouskasvua ja hyvinvointia. Kansallisen biotalousstrategian toteuttaminen vaatii rohkeiden poliittisten päätösten lisäksi vahvaa yhteistä tahtotilaa ja konkreettisia tekoja. Hiljattain tehdyt miljardiluokan investointipäätökset osoittavat, että alalla on voimakas halu uusiutua, kasvaa ja vahvistaa asemaansa biotalousmarkkinoilla”, sanoo Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen.

Biotaloudesta syntyy Suomeen kipeästi kaivattua uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja sekä metsäteollisuuteen että yli toimialarajojen. Biotalouden ja sen ympärille rakentuvan ekosysteemin kehittyminen edellyttää kuitenkin, että nykyinen metsäteollisuus on kilpailukykyinen ja liiketoiminta- ja investointiympäristö tukee biotalouden kasvua. Tulevaisuuden biotalous rakentuu nykyisen jalostuksen pohjalle ja osin sen rinnalle.

”Päättäjien on aktiivisesti edistettävä biotalouden toteutumista Suomessa ja EU:ssa, jotta biotaloudelle syntyy suotuisat toimintaedellytykset. Vain menestyvä ja kilpailukykyinen teollisuus pystyy rahoittamaan uuden liiketoiminnan kehittämistä. Teollisuus ja uudet investoinnit hakeutuvat sinne, missä kustannuskilpailukyky on kunnossa ja toimintaympäristö vakaa ja ennustettavissa”, painottaa Jaatinen.

Raaka-ainenäkökulmasta Suomella on erinomaiset kasvun lähtökohdat, sillä biotaloutemme perustuu metsiin. Suomessa on panostettava metsänhoitoon, puuraaka-aineen saatavuuteen ja puubiomassan monipuolisempaan hyödyntämiseen. Metsien taloudellista käyttöä tulee lisätä, mikä tuo mukanaan myös ympäristöhyötyjä.
Uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä tuotannossa ja kulutuksessa lisättävä

Biotalouden tuotteita yhdistää kierrätettävyys ja uusiokäyttö, jotka ohjaavat yhä enemmän myös kuluttajien valintoja ja ratkaisevat osaltaan biotalouden menestyksen. Metsäteollisuuden uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuvat tuotteet toimivat ilmastonmuutoksen torjujina, kun pyritään saavuttamaan vähähiilinen yhteiskunta.

Metsäteollisuus kehittää ja valmistaa jo nyt uusia, kokonaan biopohjaisia tuotteita, joiden osuuden arvioidaan biotalousstrategiassa nousevan puoleen alan vientituloista vuoteen 2030 mennessä. Uudet tuotteet täydentävät pakkaus- ja hygieniatuotteiden sekä puurakentamisen kasvavaa tarvetta. Uusia aluevaltauksia syntyy mikrofibrillisellusta, biomuoveista, komposiittimateriaaleista, vihreistä kemikaaleista ja lääketeollisuuden raaka-aineista sekä biopolttoaineista.

Suomen energiankäytöstä vajaat 30 % on uusiutuvaa energiaa ja myös sen osuutta voi lisätä metsien kestävällä käytöllä. Metsäteollisuus tuottaa jo nyt noin 70 % Suomen uusiutuvasta energiasta.

MTK: Elintarvikesektori tarvitsee MetsäGroupin investointisuunnitelman

MTK:n Lappalainen Ylivieskassa: Suomalainen ruoka tarvitsee oman Äänekosken

Elintarvikesektori tarvitsee MetsäGroupin investointisuunnitelman kaltaisen ison uutisen, jolla luodaan tulevaisuudenuskoa koko elintarvikealalle. Elintarvikesektorilla on ollut heikkoja signaaleja paremmasta – kuten myös huomattavia investointeja – mutta alan henkistä suuntaa nämä teot eivät ole onnistuneet kääntämään.

Ruoka-alan kasvumahdollisuuksia ja tulevaisuuden potentiaalia sekä merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia ei vielä täysin ymmärretä. Suunta on hiljalleen kuitenkin muuttumassa. Keski-Pohjanmaa on tästä hyvä esimerkki, sanoi tutkimuspäällikkö Juha Lappalainen MTK-Keski-Pohjanmaan kevätkokouksessa 24.4.2014 Ylivieskasssa.

Elintarviketeollisuuden uutiset ovat viime vuosina olleet usein negatiivisia, joko saneerauksia tai tulosvaroituksia. Alkutuotannossa on jatkunut sama mollivoittoisuus, vaikka hyviäkin uutisia on ollut matkan varrella. Lappalaisen mukaan mollivoittoisuuden merkittävä syntipukki löytyy maatalouspolitiikasta.

– Maatalouspolitiikalla on ollut ja tulee jatkossakin olemaan merkittävä rooli maataloudessa jo EU-jäsenyydestäkin johtuen. Yleisessä keskustelussa tuet nähdään pääsääntöisesti negatiivisena asiana, vaikka todellisuudessa kyse on tuesta koko elintarvikeketjulle aina kuluttajalle asti, muistuttaa Lappalainen.

– Maatalouspolitiikassa paras viesti EU-jäsenyyden aikana on ollut jatkuvuus. Negatiivisin asia on byrokratian kasvu, joka teettää tiloilla valtavasti työtä ja vaikuttaa henkiseen jaksamiseen.

Suomalaisten kuluttajien luottamus kotimaiseen tuotantoon ja kotimaisen tuotannon näkeminen tarpeellisena myös tulevaisuudessa ovat koko elintarvikeketjun näkökulmasta erittäin merkittäviä asioita.

– Tärkeintä on nyt säilyttää luottamus kotimaiseen ruoantuotantoon ja tehdä entistä enemmän töitä ruoan alkuperän ja ketjun läpinäkyvyyden parantamiseksi, neuvoo Lappalainen.

Kuminan viljely vientiin on kannattavaa

Kumina on suomalainen vientimenestys: tuotantoketju toimii vaivattomasti, ja lähes koko sato viedään ulkomaille. Kumina on tällä hetkellä yksi Suomen kannattavimmista viljelykasveista, ja sen todellinen satopotentiaali on huomattavasti virallista sato-odotusta parempi.

Suomi on noussut muutaman viime vuoden aikana yhdeksi maailman johtavista kuminan viejämaista. Suomalaista kuminaa toimitetaan yli 40 maahan, etupäässä Euroopan maihin, Yhdysvaltoihin ja Intiaan. Kuminaa viljellään Suomessa jo 1 500 tilalla yhteensä 15 000–20 000 hehtaarilla. Kuminan viljelyala on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

– Kuminan satopotentiaali on moninkertainen nykyiseen keskisatoon verrattuna. Nyt alamme ymmärtää, miten ja millä tavoin huippusatoja saadaan, kertoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kuminatutkimusta luotsannut erikoistutkija Marjo Keskitalo .

Mahdollisuus jopa kaksinkertaistaa sato

Kuminan virallinen keskisato on ollut vain noin 500 kiloa hehtaarilta. MTT:n ja ProAgria Keskusten Liiton yhteishankkeessa Ylivoimainen kuminaketju – Superior Caraway Chain selvisi kuitenkin, että tiloilla saadut yhden vuoden huippusadot voivat lähestyä 2 000 kiloa hehtaarilta. Tätäkin suurempiin satoihin on päästy koeoloissa.

– Kumina on ollut yksi kannattavimmista viljelykasveista viime vuosina. Taloudellisen tuotannon raja kulkee noin 700–800 kilossa hehtaarilta, kertoo ProAgrian palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen .

Viljelymenetelmiä tarkistamalla ja kehittämällä keskisatoa pystytään nostamaan. Kumina on monivuotinen kasvi, ja siitä otetaan satoa perustamisvuoden jälkeen yleensä kahden seuraavana vuoden ajan. Kuminaa viljellään melkein koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

– Kumina tarvitsee ravinteikkaan ja mullansekaisen maan. Riittävällä lannoituksella, sopivalla kylvötiheydellä, onnistuneella rikkakasvien torjunnalla ja oikea-aikaisella puinnilla voidaan jopa kaksin–kolminkertaistaa sato, luettelee Marjo Keskitalo.

Tuotantoketju toimii kuin rasvattu

Kuminaa viljellään mausteeksi ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aineeksi. Tuotantoketjun toimivuus on edistänyt kuminan voittokulkua merkittävästi. Ketjun voima on tutkimuksen, neuvonnan, viljelijöiden ja kuminaa markkinoivien yrittäjien saumattomassa yhteistyössä, joka tähtää parantamaan suomalaisen kuminan asemaa maailmalla.

– Kuminayrittäjät ovat tehneet arvokasta työtä ja saavuttaneet vahvan maailmanmarkkina-aseman. Menestystarinaan tarvitaan myös innostuneita kuminan viljelijöitä. Kuminaa viljelevät tilat ovat kooltaan keskimääräistä suurempia. Tilakohtaiset viljelyalat liikkuvat 10–20 hehtaarin välillä, Marjo Keskitalo kertoo.

Kumina auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen

Kumina on tulevaisuuden kasvi myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Monivuotinen kumina ulottaa juurensa syvälle maahan ja muodostaa paljon biomassaa. Kasvi tuokin toivottua vaihtelua viljapainotteisiin viljelykiertoihin, parantaa maan rakennetta ja lisää seuraavien kasvien satoja.

Hankkeen loppuseminaareissa 25. maaliskuuta (Jokioinen) ja 27. maaliskuuta (Ilmajoki) esitellään hankkeen päätulokset sekä kerrotaan keinoja satovarmuuden nostoon ja kilpailukyvyn parantamiseen. Samalla julkaistaan MTT Raportti -sarjassa ilmestyvä Kumina suomalaisena tuotantokasvina – Tutkimustuloksia viljelyvarmuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi .

Vuonna 2010 alkanut Ylivoimainen kuminaketju – Superior Caraway Chain -hanke paransi vientikasvi kuminan viljelyvarmuutta. Hanketta veti Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT yhdessä ProAgria Keskusten Liiton kanssa. Hanke toteutettiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoituksella. Hankkeen kotisivu löytyy osoitteesta http://www.agronet.fi/kumina .

MTK vaatii tasapuolisuutta kehysriihipäätöksiin

Suomalaiset haluavat syödä suomalaista ruokaa ja kansantaloutemme tarvitsee hyvin toimivat puumarkkinat sekä lisää uusiutuvaa energiaa. Näitä tavoitteita hallituksen ei kehysriihen päätöksillä pidä vaarantaa. Kotimaisen ruuantuotannon toimintaedellytyksiä on jo heikennetty nykyisen hallituksen aikana yli 300 miljoonalla eurolla. MTK vaatii, että valtiontalouden tasapainottaminen on toteutettava tasapuolisesti.

Maatalouden leikkaukset viety jo äärimmilleen

MTK vaatii, että hallitus peruu aiemmissa kehysriihissään vuodelle 2015 sovitut leikkaukset maatalouden rahoitukseen ja pidättäytyy leikkaamasta viljelijöiden sosiaaliturvasta. Hallitus on leikannut maatalousyrittäjien tulotukia ja lomitusjärjestelmää sekä suunnannut verojen ja maksujen korotuksia maaseudun elinkeinoille. Muuhun elinkeinotoimintaan verrattuna hyvin heikosti kannattava maatalous ei enää kestä uusia leikkauksia eikä verojen tai maksujen korotuksia.

Tukileikkausten rinnalla myös keskittynyt kauppa on ajanut tuottajat ahtaalle. Tilastokeskuksen tuoreet tiedot osoittavat, että tammikuussa 2014 maataloustuotteiden tuottajahinnat ovat laskeneet vuoden takaisesta 8,1 prosenttia. Samana aikana maatalouden tuotantovälineiden ostohinnat laskivat ainoastaan 2,7 prosenttia. Hallitus voisi halutessaan vaikuttaa asiaan mahdollistamalla tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden perustamisen Suomeen. Ruokaketjun voimasuhteiden tasapainottaminen on myös kuluttajien etu.

Ehdoton ei metsien ja maatalousmaan kiinteistöverolle
Kiinteistöverotusta ei tule laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Tällainen päätös on hallitusohjelman vastainen. Metsätalousmaan kiinteistövero aiheuttaisi vakavia häiriöitä metsäteollisuuden kannalta elintärkeille puumarkkinoille, vaarantaisi metsien monikäytön ja pirstaloisi metsätilarakennetta. Puupohjaiset tuotteet ja bioenergia ovat Suomen tulevaisuuden menestystekijöitä, joiden kasvumahdollisuuksia ei pidä vaarantaa verotusta kiristämällä.

Energiapolitiikkaan selkeä suunnanmuutos
Hallituksen on sovittava korvaavista toimista, jotta uusiutuvan energian, erityisesti Suomen kansantaloutta hyödyttävän metsähakkeen käyttö kivihiiltä korvaavana energiamuotona saadaan jälleen kasvu-uralle. Suomen energiapolitiikassa on ajauduttu täysin väärään suuntaan, kohti kivihiilenkatkuista tulevaisuutta.

Julkinen talous tasapainoon rakenteellisin uudistuksin
MTK:n johtokunta näkee, että hallituksen kehysriihen päätösten tulee vauhdittaa, ei jarruttaa talouden ja työllisyyden kasvua. Kasvua hidastaviin verokorotuksiin tai veropohjan laajentamiseen ei tässä tilanteessa ole varaa.
– See more at: https://www.sttinfo.fi/release?releaseId=12401090#sthash.K6mII0CG.dpuf

Viime vuoden varastointituen tukitasoja vahvistettiin

Viime vuoden lopullisten tukeen oikeutettujen yksikkömäärien vahvistuttua hallitus päätti tänään vuoden 2013 puutarhatuotteiden varastointituen, teurastettujen hiehojen tuen sekä maidon tuotantotuen tasoista Etelä-Suomessa.

Puutarhatuotteiden varastointituelle on asetettu kansallisesti ja EU:n päätöksissä enimmäismäärärajoitteita. Koska euromääräiset enimmäisrajoitteet muuten ylittyisivät, yksikkötukea alennetaan. Varastointitukea muutetaan siten, että tuki olisi Etelä-Suomessa koneellisesti jäähdytetyissä varastoissa 7,20 euroa kuutiometriltä ja muissa varastoissa 4,40 euroa kuutiometriltä. Samalla puutarhatuotteiden varastointituen eurorajoitetta korotettiin, jotta Etelä-Suomen kansallisen tuen maksuvaltuutta sovellettaisiin mahdollisimman täysimääräisesti.

Teurastettujen hiehojen tukea korotetaan 45 eurolla eläinyksikköä kohti ja uusi tukitaso on 285 euroa eläinyksikköä kohti. Yksi teurashieho vastaa 0,6 eläinyksikköä. Maidon tuotantotukea korotetaan 0,1 senttiä litralta kaikilla Etelä-Suomen tukialueilla. Korotuksen jälkeen maksettava tukitaso on 2,9–4,1 senttiä litralta alueesta riippuen.

Päätöksellä ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia, koska tuen enimmäismääristä (miljoonina euroina) päätetään erikseen tukimuodon hyväksymisen yhteydessä. Puutarhatalouden varastointitukea arvioidaan maksettavan 0,86 miljoonaa euroa, teurastettujen hiehojen tukea 0,72 miljoonaa euroa ja maidon tuotantotukeen on Etelä-Suomen tuen asetuksessa varattu 14,58 miljoonaa euroa vuodelle 2013.

EU:n maatalousnevostossa keskusteltiin maidontuotannon tulevaisuudesta

Maatalousneuvosto pui maidontuotannon tulevaisuutta

Maito, menekinedistäminen ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpano herättivät keskustelua maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa maanataina 17.2. Brysselissä. Maanantai-iltaan jatkuneessa kokouksessa Suomea edusti maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen.

Neuvosto kävi keskustelun maidontuotannon tulevaisuudesta ja maitokiintiöiden päättymisestä vuonna 2015. Suomen ohella moni jäsenmaa korosti, että epäsuotuisat alueet tarvitsevat erityistoimia, jotta tuotanto voi jatkua kaikkialla EU:ssa kannattavana.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpano ja siihen liittyvät säädökset huolestuttavat jäsenmaita. Moni kokee, että komissio menee valmistelemissaan alempiasteisissa säädöksissään poliittisesti sovitun yli. Ministeri Koskinen korosti muun muassa viherryttämisen sanktioiden kohtuullisuutta ja syyskylvöjen sallimista ekologisen alan kesannolla. Komissio esittänee nämä niin kutsutut delegoidut säädökset maaliskuun alussa.

Maatalousministerit keskustelivat myös Venäjän EU:lle asettamasta sianlihan ja -tuotteiden vientikiellosta ja se vaikutuksista EU:n sianlihamarkkinoille. Syynä kiellolle on Liettuassa löydetyt kaksi afrikkalaista sikaruttotapausta. Suomi kiiruhti komissiota myös ratkaisuun Venäjän asettaman perunan vientikiellon purkamiseksi

Riistakolmioiden talvilaskennat käynnissä

Riistakolmioiden talvilaskennoissa ”metsästetään” nyt ajankohtaista riistatietoa. Laskennoissa kerättävää tietoa hyödynnetään kestävän käytön periaatteella metsästyksen suunnittelussa.

Talvilaskennat on suositeltu tehtäväksi Etelä- ja Keski-Suomessa 15.1. – 28.2. ja maan pohjoisosissa 15.1. – 15.3.välisinä aikoina. Koko kolmio lasketaan yhden päivän aikana, ja se voidaan tehdä useamman laskijan yhteistyönä. Hyvällä kaveriporukalla laskenta antaa huvia ja hyötyä samana päivänä.

Hyvien laskentasäiden sattuessa laskenta kannattaa tehdä mahdollisimman pian, sillä laskenta on hyvin altis sään vaihteluille ja lumioloille. Sopivia laskentapäiviä on varsin vähän, kuten tänä talvena on jo nähty.

Talvilaskennassa lasketaan tasasivuisen kolmiolinjan (4x4x4km) ylittävien lumijälkien lukumäärä seuraavien 25 lajin osalta: metsäjänis, rusakko, orava, liito-orava, majava, piisami, susi, kettu, naali, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki, hilleri, näätä, ahma, mäyrä, saukko, ilves, villisika, valkohäntäpeura, hirvi, metsäpeura ja metsäkauris. Lisäksi kirjataan ja merkitään kartalle linjalta tehdyt näköhavainnot metsosta, teerestä, pyystä, riekosta, peltopyystä, fasaanista, kanahaukasta ja korpista riippumatta siitä, kuinka kaukana laskentalinjasta ne on nähty.

Laskijat lähettävät laskentatiedot Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle (RKTL) laskennan jälkeen. RKTL kokoaa tiedot ja julkaisee saatujen tietojen perusteella laskettujen eläinten jälki-indeksin. Jälki-indeksi on laskentalinjan ylittävien jälkien lukumäärä kymmentä kolmiolinjan kilometriä ja vuorokautta kohti. Laskennoilla on saatu hyvin selville eri eläinkantojen kehityssuunnat.

Viime talvena laskettiin kaikkiaan 639 kolmiota. Suomen riistakeskus kannustaa lisäämään laskettujen kolmioiden määrää edelleen.

Natura 2000 -verkostoa täydennetään ja -tietokanta päivitetään

Natura 2000 -verkoston täydentämisen ja tietokantapäivityksen valmistelu on alkanut Suomen ympäristökeskuksessa, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa sekä Metsähallituksessa. Työtä johtaa ympäristöministeriö.

Euroopan luonnon monimuotoisuutta turvaava Natura-verkosto on Suomessa pääpiirteissään valmis. Mahdollisten täydentämistarpeiden selvittäminen on kuitenkin tullut ajankohtaiseksi Euroopan unionin laajentumisen myötä. Tietokannan päivityksessä Natura-alueiden lajeja ja luontotyyppejä koskevat tiedot saatetaan ajantasaisen ja tarkentuneen tiedon mukaisiksi.

Täydennystarpeita selvitetään erityisesti avomeren vedenalaisen luonnon sekä perhoslajin luhtakultasiiven, kovakuoriaislajin kaskikeijun ja kasvilajin serpentiiniraunioisen esiintymisalueiden osalta. Näiden kolmen harvinaisen ja uhanalaisen lajin suojelun tarve Natura 2000-verkostossa on tullut Suomea velvoittavaksi EU:n laajentumisen myötä.

Luontotyyppien ja -lajien esiintymistä koskevia tietoja on myös säännöllisesti päivitettävä. Natura-tietokantaa tullaan päivittämään luontotyyppien osalta pääosin Metsähallituksen toteuttamien luontotyyppi-inventointien perusteella sekä lajien osalta useista eri lähteistä kertyneen uuden ja tarkentuneen tiedon perusteella.
Täydennysehdotuksista kuullaan 2014 lopulla ja päätetään 2015

Ympäristöministeriö kokoaa käynnissä olevan selvitystyön perusteella löydetyt aluekohtaiset lisäystarpeet yhteen ja laatii niiden pohjalta ehdotuksen tarvittavista Natura 2000 -verkoston ja sitä koskevan tietokannan täydennyksistä.

Täydennysehdotuksesta kuullaan asianosaisia ja sidosryhmiä syksyllä 2014. Valtioneuvoston päätökset täydennyksistä on tarkoitus tehdä vuonna 2015.

Euroopan unioni pyrkii pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden kadon alueellaan. Yksi tärkeimmistä keinoista päästä tavoitteeseen on Natura 2000 -verkosto.