EU:lta lisätukea maitomarkkinoiden vakauttamiseen

Euroopan komissio esitteli 18.7.2017 uuden 500 miljoonan euron tukipaketin Euroopan maitomarkkinoiden vakauttamiseksi. Toimet ovat jatkoa aiemmille tukipaketeille, jotka hyväksyttiin syyskuussa 2015 ja maaliskuussa 2016. Maatalouskomissaari Phil Hogan kertoi paketin yksityiskohdat tänään pidetyssä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa Brysselissä. Suomea kokouksessa edusti ministeri Kimmo Tiilikainen.

– Maatalouden eurooppalainen kriisi on jatkunut jo kolmatta vuotta. Tukipaketti olisi tarvittu jo aiemmin, mutta hyvä että se saatiin edes nyt. Markkinahintojen elvyttäminen on ainoa kestävä tapa palauttaa tilojen kannattavuus. Uusi maidontuotannon vähentämistuki johtaa toivottavasti hintojen elpymiseen EU-markkinoilla, sanoo Tiilikainen.

Paketti koostuu kahdesta osasta: vapaaehtoisesta maidontuotannon vähentämistuesta (n. 150 miljoonaa euroa) ja jäsenmaakohtaisesta tuesta tilojen maksuvalmiusongelmien auttamiseen (n. 350 miljoonaa euroa). Suomen osuus jäsenmaakohtaisesta tuesta on n. 7,5 miljoonaa euroa. Lisäksi tukipaketti mahdollistaa kansallisen lisärahoituksen myöntämisen sekä aikaistettujen ja korotettujen normaalien tukien ennakkomaksujen maksamisen viime vuoden tapaan.

Suomen osuus jäsenmaakohtaisista tuista on suhteellisesti samaa luokkaa kuin syksyn 2015 paketissa. Tukipaketin salliman kansallisen lisärahoituksen osuudesta päätetään syksyn budjettiriihen yhteydessä.

Ministeri Tiilikaisen mukaan tukien ennakkomaksujen korotus- ja aikaistamismahdollisuus tullaan Suomessa käyttämään hyväksi täysimääräisesti maaseudun kehittämistukien osalta. Sen ansiosta arviolta 60 – 70 miljoonaa euroa tukia voidaan maksaa joulukuun sijaan jo lokakuussa.

Tukitoimien lisäksi maatalous- ja kalastusneuvosto keskusteli viherryttämisen yksinkertaistamisesta, maataloustuotteiden kansainvälisestä kaupasta sekä uuden neuvoston puheenjohtajamaan Slovakian kauden työohjelmasta.

Mainokset

MTK: Maitotiloilla on vaikea tilanne

EU:n maitomarkkinoilla vallitsee erittäin paha ylituotantotilanne. Viimeinkin komissio tunnustaa tilanteen vakavuuden. Komissio tarjoaa lääkkeeksi vapaaehtoista tuotannon rajoittamista. Laillisuuspohja toimenpiteelle tulee EU:n yhteisen markkinajärjestelyn artiklasta 222. Toimenpiteen rahoitus tapahtuisi komission mukaan kansallisesti.

Maitokriisi ja tilojen ahdinko voidaan selättää nopeasti rajoittamalla tuotantoa, mutta vain siten, että kaikki jäsenmaat osallistuvat. Vapaaehtoinen rajoittaminen tarkoittaa tuotannon keskittymistä tehokkaimmille alueille samalla kun muut kantavat vastuun. Komission myöntyminen vapaaehtoiseen tuotannon suunnitteluun on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.

Maitotilojen maksuvalmiusongelmat ovat kärjistyneet. Kriisiavun tarve on todellinen. Suoran kriisituen lisäksi maidontuottajat tarvitsevat valtion takaamia korkotuettuja vakauttamislainoja. Suomalaiset maidontuottajat ovat edelleen suurvaltapolitiikan ja kotimaisen hintakilpailun uhreja. Maidontuottajien tuet on saatava nopeutetulla aikataululla maksuun. Viime vuoden lypsylehmäpalkkio pitää saada välittömästi maksuun.

Lomitusjärjestelmän kokonaisuudistuksessa on korjattava pikaisesti jo syntyneet valuviat. Poistetut sijaisapuperusteet tulee palauttaa ja tuetun maksullisen lomituksen enimmäismäärä on nostettava 500 tuntiin. Byrokratiaa on purettava ja lomituspalveluiden hakeminen on tehtävä helpoksi. Vuosiloman aikana tulee kaikkien päivystyskäyntien olla maksuttomia. Kaikki mikä liittyy eläinten hoitoon, kuuluu myös lomitukseen.

Aluehallintouudistuksen yhteydessä mahdollisesti tehtävissä muutoksissa on varmistettava lomituspalvelujen laadukkuus, saatavuus ja yhdenvertaisuus joka puolella Suomea. Perusajatuksena tulee olla järjestelmän kehittäminen asiakaslähtöisesti. Palvelusetelimallia maitovaltuuskunta ei hyväksy.

Toimiva lomitusjärjestelmä on karjatalouden tulevaisuuden kannalta elintärkeä. Sitä ei saa romuttaa uudistuksen nimissä. Lomituspalvelujärjestelmä mahdollistaa sen, että maitoa tuotetaan nykyinen, kulutusta vastaava määrä. Lisäksi panoksena on valtava määrä työpaikkoja. Ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta lomituksella on iso rooli.

Byrokratian purkamisessa on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Kotieläintuotanto ja peltoviljely tulee erottaa valvontaseuraamuksissa toisistaan. Sanktioita tulee kohtuullistaa, niihin tulee asettaa 1000 euron yläraja ja ensimmäisen valvontakäynnin tulee olla neuvonnallinen. Valvonnasta tulee ilmoittaa aina etukäteen. Varhaisen varoittamisen malli tulee ottaa käyttöön kaikissa valvonnoissa. Nykyisen kaltainen täydentävien ehtojen järjestelmä on mätäpaise, josta on päästävä eroon viimeistään seuraavalla ohjelmakaudella.

Pankkikriisien ratkaisu siirtyy vuoden alusta EU-tasolle

Suurimpien pankkien kriisinratkaisusta vastaa ensi vuoden alusta lähtien EU:n yhteinen kriisinratkaisumekanismi. Yhteisen kriisinratkaisurahaston käyttökynnys on pidettävä korkeana, jotta suomalaiset eivät joudu muiden ongelmien maksumiehiksi.

Kriisinratkaisurahaston toiminta käynnistyy vuoden vaihteessa, kun valtioneuvosto antoi asiaa koskevan asetuksen. Pankkien kriisinratkaisu on osa kolmiosaiseksi kaavailtua pankkiunionia. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin tarkoituksena on auttaa talousvaikeuksiin joutuneita suuria pankkeja joko uudelleenjärjestelyin tai hallitulla alasajolla.

Muut pankkiunionin osat ovat EKP:n yhteinen pankkivalvonta, joka alkoi vuoden 2014 lopulla ja yhteinen talletussuojajärjestelmä, jonka on ehdotettu tulevan voimaan vuonna 2024.

55 miljardin euron suuruisen kriisinratkaisurahaston rahat kerätään pankeilta. Suomalaisten pankkien osuus maksutaakasta on kaksi prosenttia rahaston kokonaismäärästä, noin miljardi euroa. Vakausmaksut maksetaan vuoteen 2024 mennessä.

Kriisin tullessa suomalaiset maksavat

”Nyt on pidettävä huoli siitä, että rahaston käyttökynnys pysyy korkealla eikä yhteisiä varoja aleta käyttää heppoisin perustein. Ensisijaisesti pankkikriisien kustannukset on katettava sijoittajanvastuun kautta, siis pankkien omistajien ja velkojien kukkarosta”, Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi sanoo.

Kriisinratkaisumekanismissa mukana olevien isojen pankkien kunto vaihtelee. Suomalaiset pankit ovat hyvässä kunnossa, mutta samaa ei voi sanoa kaikista eurooppalaisista pankeista. Yhteisen pankkivalvonnan alettua reilu vuosi sitten 130 suurimman luottolaitoksen taseet läpivalaistiin. Kattavan arvioinnin ulkopuolelle jäi nippu pienempiä pankkeja.

”Jos näistä luottolaitoksista paljastuu tulevina vuosina ongelmia, on mahdollista, että niitä joudutaan hoitamaan yhteisin varoin yhteisen kriisirahaston kautta. Silloin suomalaiset ovat syyttä suotta mahdollisen kriisin maksumiehinä”, Piia-Noora Kauppi sanoo.

Ilmastosopimus edistää älykkäiden tuotantojärjestelmien käyttöä

Odotettua kunnianhimoisempi ilmastosopimus haastaa ja antaa mahdollisuuden Suomelle päästä edelläkävijöiden joukkoon tarjoamaan ratkaisuja maailman kestävän kehityksen tarpeisiin. Mahdollisuus esitellä vihreitä ja älykkäitä ratkaisuja tarjoutuu jo nyt: Pariisin ilmastosopimukseen sitoutuneet maat kaipaavat ratkaisuja ilmastotoimiksi, joita arvioidaan ensimmäisen kerran vuonna 2018.

Pariisin ilmastosopimuksen tiukka tavoite pitää maapallon lämpeneminen vain 1,5 asteessa sekä myös kehittyvien maiden sitoutuminen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen voivat avata ennennäkemättömät mahdollisuudet vihreiden älykkäiden ratkaisujen markkinoille. Sitran tuoreen markkina-analyysin mukaan hiilineutraalius luo 6 000 miljardin euron suuruiset markkinat älykkäille vihreille ratkaisuille vuoteen 2050 mennessä. Kansainvälisen Frost&Sullivan -konsulttiyhtiön kanssa tehty analyysi tarkastelee kuutta tärkeää sektoria: energiaa, vesi- ja jätehuoltoa, liikennettä, rakentamista, teollisuutta sekä biotaloutta.

”Nyt, odotettua kunnianhimoisemman ilmastosopimuksen toteuduttua, cleantech-ratkaisujen kysyntä kiihtyy nopeammin kuin mitä aiemmin arvioitiin. Nykyisestä reilusta 400 miljardista 6 000 miljardiin kasvava markkina voidaan saavuttaa jo vuonna 2030. Suomalaiset pääsevät mukaan luomalla ensin ratkaisuja kotimarkkinoille”, analysoi tilannetta johtava asiantuntija Tiina Kähö, joka vetää Sitrassa Hiilineutraali teollisuus -avainaluetta.

”Mahdollisuus päästä edelläkävijöiden eturintamaan on nyt käsillä: Jo vuonna 2018 tarkastellaan ensimmäisen kerran ilmastosopimukseen sitoutuneiden maiden ilmastotoimien riittävyyttä. Suomella on erinomainen mahdollisuus tuoda älykaupunkeihin erityisesti energiatehokkuuden ja kiertotalouden ratkaisuja sekä liikenteen puhtaita ratkaisuja, kuten biopolttoaineita”, toteaa Mari Pantsar, joka johtaa Sitrassa Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta -teemaa.

Näkymät ovat tuoreen analyysin mukaan rohkaisevia: Suurin kasvupotentiaali on maailman älykaupunkeihin rakennettavassa infrastruktuurissa, jossa avautuu jo viiden vuoden päästä 1 500 miljardin euron vuotuiset markkinat. Voimakkainta on kasvu älyliikenteen ja liikkumisen sektoreilla: älykkäät liikennejärjestelmät ja itseohjautuvat ajoneuvot tarjoavat jopa 3 400 miljardin euron vuotuiset globaalit markkinat. Sitran toisen tuoreen selvityksen mukaan pelkästään energia- ja liikennesektorilla Suomen puhtaiden teknologioiden viennin arvo kasvaa vuoteen 2030 ollen noin viisi miljardia euroa vuodessa.

Myös älykkäät jäte- ja vesijärjestelmät, materiaalit ja pakkaukset sekä tuotantojärjestelmät muodostavat yhdessä yli 670 miljardin euron vuosittaisen markkinan. Suomella on erinomainen mahdollisuus tuoda älykaupunkeihin erityisesti energiatehokkuuden ja kiertotalouden ratkaisuja sekä liikenteen puhtaita ratkaisuja, kuten biopolttoaineita.

Keskuskauppakamari: Hallituksen pitäisi ilmoittaa kansallisista lisäyksistä EU-sääntelyyn

Keskuskauppakamari on tehnyt Euroopan komissiolle aloitteen, että komissio kehottaisi jäsenmaita pidättymään EU-lainsäädännön päälle asetettavasta kansallisesta lisäsääntelystä. Maakohtaista lisäsääntelyä pitäisi säätää vain perustellusta syystä, ja siitä pitäisi tehdä erillinen ilmoitus. Merkittävä syy nykyiseen ylisääntelyyn on Keskuskauppakamarin mukaan ne lisäykset, jotka Suomi ja muut EU-maat säätävät EU-sääntelyn päälle.

Keskuskauppakamari on tehnyt Euroopan komissiolle aloitteen paremman sääntelyn edistämisestä. Komission varapuheenjohtaja Frans Timmermansille lähetetyssä kirjeessä ehdotetaan, että komissio antaisi suosituksen siitä, että EU-maat välttäisivät kansallista lisäsääntelyä EU-sääntelyn päälle (ns. goldplating) ja pyytäisi EU-maita raportoimaan komissiolle kaikista kansallisista lisäyksistä.

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa todetaan, että EU-säännösten toimeenpanossa pidättäydytään kansallisesta lisäsääntelystä. Myös Euroopan komission tavoitteena on ylisääntelyn merkittävä purkaminen.

“Suomessa on tullut tavaksi säätää lakeihin EU-vaatimukset ylittävää Suomi-lisää. Hallitusohjelman mukaan tästä luovutaan, mutta kokemuksemme on, että hallitusohjelma ei ole tältä osin pitänyt. Koska tilanne ei näytä edes hallitusohjelmakirjauksen avulla kehittyvän, Euroopan komissiolta tuleva suositus kansallisen lisäsääntelyn välttämisestä ja raportoinnista voisi tepsiä. Kansallisia kiristyksiä EU:lta tulevaan lainsäädäntöön tulisi tehdä ainoastaan silloin, jos on olemassa erittäin hyvin perusteltuja syitä”, toteaa Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa.

“Lisäsääntely asettaa kilpailijamaat EU:n sisällä erilaiseen asemaan ja tekee sääntelyn vaikeaselkoiseksi. Esimerkiksi rajat ylittävä kuluttajakauppa hyötyisi, jos pelisäännöt olisivat samat koko EU:n alueella. Myös pörssiyhtiöt toimivat kansainvälisillä markkinoilla ja niiden omistuksesta lähes puolet on ulkomailla. Maakohtaiset lisäsäännöt esimerkiksi pörssiyhtiön raportoinnista ovat yhtiöille epäreiluja ja vaikeita sijoittajien ymmärtää. Kuitenkin esimerkiksi avoimuusdirektiivin muutoksen täytäntöönpanossa lakiin on tulossa Suomi-lisää, kun pörssiyhtiön tiedonantovelvollisuuteen lisätään uusi johdonmukaisuusvaatimus, vaikka direktiivin tarkoitus oli keventää hallinnollista taakkaa osavuosikatsauksia koskevaa sääntelyä helpottamalla”, Linnainmaa kertoo esimerkkeinä.

Komissio hyväksyi Suomen esityksen tuotantosidonnaisesta

Euroopan komissio on hyväksynyt Suomen esityksen tuotantosidonnaisista tukitoimenpiteistä vuosille 2015-2020. Tämä päätös tulee voimaan takautuvasti kuluvan vuoden alusta alkaen, ja sitä on sovellettu siten jo tämän kevään tukihaussa.

Koska Suomi halusi käyttää tuotantosidonnaisiin tukiin yli 13 prosenttia kansallisesta EU:n suorien tukien enimmäismäärästä, komission hyväksyntä täytyi saada. Hyväksyntä saatiin, koska esitetyt tukitoimenpiteet komission mukaan täyttävät EU-lainsäädännön vaatimukset.

Päätöksen mukaan tuotantosidonnaista tukea voidaan maksaa maito-, nauta-, lammas- ja vuohisektorille sekä tietyille peltokasveille. Tuen kokonaismäärä on asteittain aleneva siten, että tänä vuonna se voi olla enintään 20 prosenttia eli noin 104,6 miljoonaa euroa ja 18 prosenttia eli noin 94,3 miljoonaa vuonna 2020 Suomen suorien tukien kokonaismäärästä.

Tukea kohdennetaan aiempien vuosien tapaan Etelä-Suomen maidontuotannolle ja koko maassa naudan- ja lampaanlihalle, valkuais- ja öljykasveille sekä tärkkelysperunalle. Uusia tuettavia kohteita koko maassa ovat ruis, sokerijuurikas sekä teuraskilit. Uusia tuettavia kohteita AB-tukialueella ovat avomaanvihannekset, teurashiehot ja ulkosaariston maitorotuiset hiehot, kutut sekä uuhet.

Viimeksi mainitut tuotantomuodot eivät jatkossa ole Etelä-Suomen kansallisen tuen piirissä, vaan tuotantosidonnainen tuki maksetaan pelkästään EU:n tuotantosidonnaisena palkkiona. Palkkioiden ehdot on pääosin yhdenmukaistettu pohjoisen kansallisen tukiohjelman ehtojen kanssa.

Suomen elintarviketuonti on kolminkertaistunut EU-jäsenyyden aikana

Suomen elintarviketuonti on paisunut yli kolminkertaiseksi EU-jäsenyyden aikana, yli 4,7 miljardiin euroon vuonna 2014. Viimeisen viiden vuoden aikana kaikkein voimakkaimmin on kasvanut elintarviketuonti Saksasta. Tuonti on kasvanut voimakkaasti myös muista Pohjoismaista, Alankomaista sekä Virosta ja Puolasta.

Vuonna 2014 saksalaiselintarvikkeita tuotiin Suomeen yli 700 miljoonan euron arvosta, mikä oli 15 prosenttia koko elintarviketuonnista. Elintarviketuonnin kasvu Saksasta jatkui, vaikka tuonti lähes kaikista muista maista laski tai pysyi ennallaan. Tiedot selviävät Luonnonvarakeskuksen (Luke) julkaisemasta Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2015 -vuosikatsauksesta.

Saksassa on Euroopan kovin kilpailu elintarvikemarkkinoilla

Saksan elintarvikemarkkinat ovat kilpailluimmat koko Euroopassa, joten sieltä virtaa edullisia peruselintarvikkeita Suomen markkinoille. Tämä on ollut valttikorttina taloustaantuman aikana kuluttajien muuttuessa yhä hintatietoisemmiksi. Myös jakelukanavat, etenkin Lidlin voimakas nousu vähittäiskaupassa, ovat mahdollistaneet saksalaistuotteiden menestystä.

– Saksalaiselintarviketuonnin vuoden 2009 jälkeinen jyrkkä kasvu ei ole johtunut yksin Lidlin toiminnasta. Myös suuret suomalaiset vähittäiskauppaketjut ovat hankkineet kasvavissa määrin saksalaistuotteita, useimmiten omien merkkiensä laajenevaan tarjontaan.Suomen elintarviketuottajien on kilpailtava yhä kiivaammin ulkomaisten tuottajien kanssa säilyttääkseen asemiaan kotimaan markkinoilla ja pärjätäkseen kansainvälisessä kilpajuoksussa, sanoo erikoistutkija Csaba JansikLuonnonvarakeskuksesta.

Suomi tuo reilusti enemmän ruokaa kuin vie

Suomen maatalous- ja elintarviketuotteiden ulkomaankauppatase on ollut negatiivinen koko EU-jäsenyyden ajan. Nykyinen yli kolmen miljardiin euron vaje ei johdu enää pelkästään hedelmien, kahvin, mausteiden ja viinin tuonnista. Vajeen tuplaantuminen kymmenen viime vuoden aikana selittyy peruselintarvikkeiden kuten leivän, juuston, lihan ja kalan tuonnin jyrkällä kasvulla.

Viime vuonna elintarvikkeiden ulkomaankauppavaje kaventui hieman ensimmäisen kerran vuoden 2001 jälkeen. Vuonna 2014 elintarvikkeita vietiin 1,56 miljardin euron ja tuotiin 4,77 milj. euron arvosta. Molemmat luvut laskivat liki 2 prosenttia edellisvuodesta, mikä pienensi vajetta 56 miljoonalla eurolla 3,2 miljardiin euroon.
Tavoitteena on viennin kaksinkertaistaminen

Suomen elintarvikkeiden ulkomaankaupassa meijerituotteet ovat olleet ainoa tuoteryhmä, jonka kauppatase on pysynyt koko EU- jäsenyyden ajan positiivisena. Meijerituotteiden vienti on keskittynyt kahteen maahan. Vuonna 2014 jo yli kaksi kolmasosaa vietiin Venäjälle (49 %) ja Ruotsiin (19 %).

– Moni tekijä selittää Suomen elintarvikeviennin maltillista kasvua. Pohjoisen ja merentakaisen sijaintinsa vuoksi Suomi on erillään Keski-Euroopan vilkkaista kaupankäyntialueista. Lisäksi Suomesta puuttuu sellaisia elintarvikeviennin perinteitä, taustatukea ja vahvoja esimerkkejä, joihin nojaten pienetkin yritykset esimerkiksi Hollannista, Tanskasta ja Saksasta rohkenevat lähteä vientimarkkinoille. Suomen elintarvikeviennin edistämistä ei ole myöskään pidetty ensisijaisena kehityskohteena, Luonnonvarakeskuksen professori Jyrki Niemi sanoo.

Nyttemmin elintarvikkeiden viennin edistäminen on nostettu eri ohjelmissa tärkeäksi tavoitteeksi. Viimeksi syyskuussa 2014 startannut Team Finland –vientiohjelma tavoittelee elintarvikevientimme kaksinkertaistamista vuoteen 2020 mennessä. Elintarvikkeiden ulkomaankauppataseen merkitykseen on kiinnittynyt entistä enemmän huomiota myös muualla Euroopassa. Vastaavia vienninedistämisohjelmia on luotu hiljattain useissa muissakin EU:n jäsenmaissa.

Yhteisiä ponnistuksia tarvitaan Itämeren tilan kohentamiseksi

BFFE Conference on Agricultural Water Protection and Sustainable Food Production -seminaari kokoaa Itämerivaltioiden viljelijäjärjestöjen edustajia ja muita maanviljely- ja ympäristöalan asiantuntijoita kokoontui Espoon Hanasaareen 25.2.-26.2. MTK:n ja NBC (Nordic Farmers Council) yhteistyössä toteuttamassa kansainvälisessä seminaarissa käsitellään vesistöasioita ja kestävää ruoantuotantoa monesta ajankohtaisesta näkökulmasta. Itämeren tila oli vahvasti esillä ensimmäisen päivän aikana.

Suomen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen avasi tilaisuuden ensimmäisen päivän muistuttamalla, että Itämeri on herkkä ja haavoittuvainen ekosysteemi, ja se on viime vuosikymmenten aikana altistunut jatkuvasti ihmisten aiheuttamalle kuormitukselle. Useiden vuosien aikana tehtyjen yhteistoimien ansiosta kehitystä on tapahtunut ja positiivisia signaaleja on jo havaittu, mutta Itämeri ei kuitenkaan ole vielä saavuttanut hyvää ekologista tilaa.

– Vaikka maatalous nähdäänkin edelleen ravinnekuormituksen päälähteenä, paljon ollaan kuitenkin jo saavutettu viljelijöiden pitkäkestoisten ponnistusten ansiosta. Selvää on, että Itämeren ekosysteemi paranee vain, jos vähennämme edelleen huomattavasti typen ja fosforin päästöjä mereen, Grahn-Laasonen sanoi.

Myös MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan mukaan maatalouden päästöt Itämereen ovat merkittävässä määrin vähentyneet ja edelleen vähentymässä. Maatalouden vesistöpäästöjen hallinta on pitkäkestoista työtä, eikä siinä koskaan päästä täydelliseen nollatulokseen. Myös yhdyskuntien jätevesien päästöt ja jätevesilaitosten ylivuodot Itämeren rantojen suurissa keskuksissa vaikuttavat osaltaan Itämeren tilaan. Itämeren kunto ei missään nimessä ole yksin viljelijöiden vastuulla.

– Meidän Itämeren alueen viljelijöiden tietoisuus vesiensuojelun merkityksestä on erittäin korkealla tasolla. Olemme sitoutuneet vesiensuojeluun ja hyvinkin tiukkoihin maatalouden ympäristöohjelmiin, Marttila kuvailee.

– Itämeren tilan parantuminen vaatii meiltä kaikilta vielä erittäin paljon työtä. Siihen tarvitaan myös vahva poliittinen yhteistyötahto ja alueen valtioiden aito sitoutuminen. BFFE:n (Baltic Farmers´ Forum on Environment) maanviljelijät toimivat maataloudessa yhteisillä markkinoilla ja olemme kaikki Euroopan unionin jäseniä. On välttämätöntä, että tulevaisuudessa myös säännöt ympäristön ja vesien suojelussa ovat eri maissa yhtäläiset ja antavat meille kaikille samanlaiset kilpailulähtökohdat, Marttila lisää.

– Hän, joka syö, on vastuussa Itämeren tilasta, kiteytti BSAG:n hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin omassa puheenvuorossaan.

Sähkön omavaraisuus edellyttää uusia investointeja

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren mielestä tulevan hallituskauden energiapolitiikan painopisteen tulee olla kilpailukyvyn tukemisessa, kohtuuhintaisen energian saantavuuden turvaamisessa ja päästöjen vähentämisessä. – Parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean johtopäätökset tukevat hyvin näitä tavoitteita ja muodostavat hyvän pohjan tulevan hallituksen energiapolitiikan ohjelmaksi.

– En näe muutostarpeita suomalaisen energiapolitiikan suurissa linjoissa, mutta meidän tulee kyllä aktiivisesti varmistaa, että Suomessa tehdään energiapolitiikkaa näiden linjausten mukaisesti, vastaa Vapaavuori kysymykseen Suomen energiapoliittisen linjan muuttamisen tarpeesta. EU-komission esitys energia- ja ilmastopolitiikasta vuoteen 2030 painottaa nimenomaan kasvua ja työllisyyttä samalla, kun siirrytään kohti hiilineutraalia energiatulevaisuutta. Vapaavuori muistuttaa, että päästökauppa ja ilmastotavoitteet eivät yksinään ohjaa riittävästi energiapolitiikkaa.

– Päästökauppa ohjaa vain päästöjen vähentämistä, mutta ei toimitusvarmuuden turvaamista kaikissa olosuhteissa ja yhteiskunnan kilpailukyvyn tukemista. Ne on tehtävä kansallisen energiapolitiikan keinoin, muistuttaa Vapaavuori.

Ilmastotavoitteiden saavuttamisen sähkön- ja lämmöntuotannossa tulisi Vapaavuoren mielestä perustua mahdollisimman pitkälti päästökauppaan ja markkinaehtoisuuteen, jotta tavoitteet saavutettaisiin mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Sähkön omavaraisuus edellyttää uusia investointeja

Kilpailukyvyn kannalta Vapaavuori pitää keskeisenä tavoitteena turvata vakaa ja kohtuuhintainen sähkön ja energian tuotanto. Jos sähkön hinta heijastelee pitkällä aikavälillä uusien investointien kustannuksia, sähkömarkkinoille syntyy markkinaehtoisia investointeja. – Tavoitteena on vakaa ja kohtuuhintainen kehitys, ei niinkään mahdollisimman halpa hinta lyhyellä aikavälillä. Parhaiten tätä tavoitettava kohtuuhintaisuudesta edistää mahdollisimman markkinaehtoinen toiminta, mitä myös Eurooppa-neuvoston 2030-linjaukset ja yhdentyvät energian sisämarkkinat tukevat aiempaa paremmin.

Sähkön tuotantokapasiteetin riittävyyttä Vapaavuori pitää hyvin tiukkana aina Olkiluoto 3:n valmistumiseen asti, minkä jälkeenkin on tarvetta uudelle kotimaiselle tuotannolle.

– Teollisuuspäästödirektiivi merkinnee, että osa hiilivoimaloista poistuu markkinoilta viimeistään 2020-luvun alkupuolella. Fennovoiman ydinvoimalan valmistuminen helpottaa tilannetta, mutta Loviisan voimalaitosten sulkeminen ja lisääntyvä sähkön kysyntä kuitenkin palauttavat vahvan riippuvuuden tuontisähköstä vuoden 2030 jälkeen, arvioi Vapaavuori.

Suomen tuleekin Vapaavuoren mielestä huolehtia edellytyksistä investoida yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon kapasiteettiin. – Tulevan hallituksen on arvioitava ydinvoiman lisäkapasiteetin tarve. Tällä hetkellä ydinvoima on kustannusrakenteensa puolesta se energiatuotantomuoto, jolla voidaan tuottaa sähköä pitkällä käyttöajalla ympärivuotiseen tarpeeseen, muistuttaa Vapaavuori.

Tehtyjen selvitysten mukaan sähkön kulutuksen arvioidaan jatkossa kasvavan vaikka energian kokonaiskulutus kääntyy laskuun. Tosin sähkönkäytön tehostumisesta ja teollisuuden tuotantorakenteiden muutoksesta johtuen sähkönkulutus ei kasva yhtä nopeasti kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

– Kun Suomen tavoitteena on parantaa sähköntuotannon omavaraisuutta, sähkönkulutuksen kasvu ja ikääntyvän voimalaitoskapasiteetin korvaaminen edellyttävät investointeja uusiin voimalaitoksiin, muistuttaa Vapaavuori.

Energiaomavaraisuutta kasvatettava

Suomi on oikealla uralla saavuttaakseen EU:n 2020-pakettiin kuuluvan tavoitteensa nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta, mikä parantaa omavaraisuutta. Parlamentaarisen komitean asettamien tavoitteiden mukaan energiaomavaraisuutemme voidaan nostaa 50-60 prosenttiin, Suomessa tuotettava ydinvoima mukaan lukien jopa 80 prosenttiin. – Uusiutuvat energialähteet hyödyntävät pääasiassa kotimaisia resursseja ja ydinvoimakin parantaa energian huoltovarmuutta sekä kotimaisuusastetta kansainvälisen käytännön mukaan laskettuna, muistuttaa Vapaavuori.

Suomi on energian suhteen hyvin tuontiriippuvainen. Energian hankinnan kotimaisuusaste on viime vuosina keskimäärin ollut 35 prosenttia, ydinvoima mukaan luettuna 53 prosenttia loppuosan ollessa tuontienergiaa. Tuontienergialla on kauppatasetta huonontava vaikutus, mutta energiaa ostetaan sieltä mistä sitä saa edullisesti, erityisesti Venäjältä.

Venäjän tuonnin riippuvuutta ei Vapaavuori pidä Suomelle kohtuuttomana ongelmana, mutta pitää tärkeänä, että tuontia korvaavia kotimaisia energiavaihtoehtoja ja niiden kilpailukykyä kannattaa pyrkiä lisäämään.

– Vaikka tuomme maakaasua tällä hetkellä vain Venäjältä, olemme valmistelemassa nesteytetyn maakaasun terminaaleja, joten tältä osin tuontiriippuvuus yhdestä maasta tulee poistumaan. Lisäksi Suomessa on pidetty tärkeänä, että meillä on monipuolinen energian tuotantopaletti ja tällöin energian tuonti on ihan perusteltua.

Uudet investoinnit päästöttömiin energiamuotoihin

Eurooppa-neuvoston päätelmiä vuodelle 2030 Vapaavuori pitää Suomen kannalta tyydyttävinä. EU-tavoitteiden mukaan päästöjä tulee vähentää 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta, ja päästökauppa nostaa aiempaa suurempaan rooliin. Uusiutuvalle energialle asetettiin vähintään 27 prosentin sitova EU-tasoinen tavoite. – Kansallinen liikkumavara säilyy, sillä jäsenmaat laativat omat suunnitelmansa ja asettavat omat uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteensa. Lisäksi energian tuotantorakenne kuuluu jäsenmaiden päätösvaltaan, sanoo Vapaavuori.

Uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta voi nousta 50–60 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä Suomen on muutettava energiajärjestelmänsä lähes päästöttömäksi, joten uudet investoinnit tulevat pitkälti suuntautumaan päästöttömiin energiamuotoihin. – Keskeinen painopiste on uusiutuva energia, erityisesti bioenergia. Suomen tulee myös pyrkiä turvaamaan yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon CHP: n kilpailukyky, sanoo Vapaavuori.

Teollisuuspäästödirektiivin vaikutuksesta lauhdevoimalaitoksia joudutaan sulkemaan, josta seuraa säätökykyisten voimalaitosten poistuminen markkinoilta. Samaan aikaan säätökyvyttömän ja tuotannon suhteen huonosti ennakoitavan tuotannon, kuten tuuli- ja aurinkovoiman, osuus tulee kasvamaan. – Säätösähköstä saattaa Suomessa jatkossa tulla niukkuutta tai säätökyvyn ylläpitäminen vaatii ainakin erilaista huomiota kuin tähän saakka, muistuttaa Vapaavuori. Tarve sähkön kysyntäjoustolle ja sähkön varastoinnille tulee tästäkin syystä kasvamaan.

Taksiliitto liittyi mukaan yhteiseen EU-edunvalvontaan

Vuoden 2015 alusta alkaen Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n edunvalvontayksikkö huolehtii koko maantiekuljetusalan EU-edunvalvonnasta ja raportoinnista Brysselissä. SKAL:n EU-edunvalvontapalveluiden piiriin kuuluvat entuudestaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Suomen Yrittäjät ry ja Linja-autoliitto ry. Tammikuussa edunvalvonnan piiriin liittyi Suomen Taksiliitto ry kaksivuotisella sopimuksella. Suomalaisjärjestöjen yhdistetystä edunvalvonnasta on saatu hyviä kokemuksia.

”Taksialan ja yleisen liikennepolitiikan kehitystä EU:ssa on seurattava läheisesti paikan päällä. SKAL:lla on näyttöjä pitkäjänteisestä edunvalvonnasta Brysselissä, joten pidimme luontevana liittyä muiden kuljetusalan suomalaisjärjestöjen joukkoon”, kertoo Taksiliiton toimitusjohtaja Lauri Säynäjoki.

Noin 80 prosenttia maantiekuljetusalan lainsäädännöstä säädetään EU-tasolla. SKAL perusti Brysseliin pysyvän edunvalvontayksikön vuonna 2012 ja toimii samoissa tiloissa kuin Elinkeinoelämän Keskusliitto, jonka kanssa sillä on vakiintunut yhteydenpito.

”Hyvä yhteistyö suomalaisjärjestöjen kesken on tuloksekkaan edunvalvonnan elinehto, mutta lisäksi verkostoomme kuuluu useiden muiden EU-maiden liikenteen ja elinkeinoelämän järjestöjä. Tavoitteet liikenteen sujuvuuden, liikenneturvallisuuden tai ympäristön kannalta ovat monille EU-maille yhteisiä”, kuvailee SKAL:n EU-edunvalvonnasta vastaava johtaja Pasi Moisio.

SKAL on tyytyväinen suomalaisedustukseen Brysselissä. Yhteistyö Suomen pysyvän EU-edustuston kanssa on pitkäjänteistä ja läheistä, ja suomalaismepit osaavia. Euroopan parlamentin liikennevaliokunnassa (TRAN) on peräti kaksi entistä liikenneministeriä. Tältä pohjalta on hyvä laajentaa EU-edunvalvontaa. Suomalaisjärjestöille EU-edunvalvonta tuottaa tärkeimmän eli konkreettisen vaikuttamistyön ohella tietoa ja materiaalia päätöksenteon ja jäsenviestinnän tueksi. SKAL:n toimitusjohtaja Iiro Lehtosen mukaan tuloksekkaimmillaan EU-edunvalvontamme tuottaa Suomen erityisolosuhteisiin paremmin sopivia säännöksiä ja joustoja, joilla helpotetaan yritysten hallinnollista taakkaa parannetaan kuljetusalan ja koko Suomen kilpailukykyä.

Euroopan Unioni on päättänyt Eurooppalaisen liikenneverkon luomisesta

TEN-T (Trans-European Transport Networks) avulla EU haluaa luoda kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä. Tavoitteena on lisätä erityisesti raideliikenteen tavarakuljetuksia ja matkustajaliikennettä. Vuosiksi 2014 – 2020 TEN-T verkkoon on budjetoitu 26 mrd. euroa ja se kohdistetaan kokonaisuudessaan raideverkkoon. Tausta-ajatus on, että noin 10 %:n tuella saada aikaan yli 10-kertaiset investoinnit liikenneverkkoon eli yli 250 mrd. euroa.

Suomea risteää kaksi eurooppalaista ydinverkkokäytävää: Pohjanmeri-Itämeri käytävä, joka päättyy Helsinkiin ja Skandinavia-Välimeri käytävä, joka yhdistää itärajan Helsingin ja Turun kautta Tukholmaan ja edelleen Keski-Euroopan kautta Välimerelle. Suomessa verkko jakaantuu ydinverkkoon ja kattavaan verkkoon. Suomi on sitoutunut saattamaan ydinverkon EU:n normien mukaiseen kuntoon vuoteen 2030 mennessä. Päätös on velvoittava. Ydinverkon kehittämiskustannukset ovat tieverkon osalta noin 6,5 ja raideverkon osalta noin 4,2 mrd. euroa.

Suomen velvoite verkon rakentamiseen koskee vain tieverkkoa, koska raideverkkomme ei kuulu leveämmän raideleveyden vuoksi Eurooppalaiseen järjestelmään. Tieverkko onkin siis pakko rakentaa, mutta tukea EU:lta ei tule. Raideverkkoa ei ole pakko rakentaa, mutta jos rakennetaan, EU maksaa noin 10 prosenttia kuluista. EU:n tuki raideverkkoon voi nousta rahoituskaudella 600 miljoonaan euroon. Sellainen raha kannattaa ottaa vastaan.

EU:n liikennepolitiikan toteuttamisessa törmätään Suomessa heti alkuunsa resurssien niukkuuteen. EU:n tukea ei tule, jos valtio ei investoi omaa rahaa. Nykyinen liikenneinfran investointikehys on 375 milj. euroa vuodessa. TEN-T ydinverkon rakentamiseen kuluisi 28 vuotta, jos koko kehys käytettäisiin vain tähän tarkoitukseen. Muiden väylien kehittämiseen ei sitten olisikaan varaa. Näin ei tietenkään voi tapahtua. Suomella onkin käytännössä kolme vaihtoehtoa:

1) TEN-T verkkoa supistetaan.
2) Verkon laatutasoa alennetaan.
3) Investointikehystä nostetaan tuntuvasti.

Olisi kummallista, jos Suomi lähtisi supistamaan jo nyt suppeaa ydinverkkoa. Varsinkin, kun päätökset verkon laajuudesta on tehty Suomen esityksen mukaisesti. Ydinverkon supistaminen olisi myös aluepoliittisesti ikävä viesti. Nytkään se ei kata koko Suomea. Käytännössä Suomen tulisi pohtia kakkos- ja kolmosvaihtoehdon mukaista etenemistä. Laatutasoa varsinkin tiepuolella voidaan pudottaa. Ennen kaikkea Suomen tulisi panostaa jatkossa tuntuvasti enemmän rahaa väyliinsä aivan kuten muut Pohjoismaat ovat tehneet.

Kansallisen liikennepolitiikan uudelleen arviointiin on erinomaiset perustelut. Hyvät liikenneyhteydet ovat Suomen henkireikä. Kotimarkkinamme ovat pienet ja hyvinvointimme on viennin varassa. Taloudellisen kasvun ja uusien työpaikkojen syntymisen edellytys on toimiminen kansainvälisillä markkinoilla. Logistinen asemamme Euroopan markkina-alueen reunalla on epäedullinen ja lisää yritysten kustannuksia. 80 prosenttia viennistämme tapahtuu meriteitse ja siten usean eri kuljetusmuodon yhteistyön tuloksena. Sujuvat kuljetusketjut parantavat yritysten kilpailukykyä, joten väyliin panostaminen tuo pysyviä positiivisia vaikutuksia talouteen.

EU ei painota turhaan raideliikenteen kehittämistä. Raideliikenne onkin nostettava liikennepolitiikan keskiöön. Raideliikenne on tehokas tapa kuljettaa tavaroita ja ihmisiä pitkiä tai keskipitkiä matkoja. Raideliikenne vähentää myös öljyriippuvuutta, ja sitä kautta energiariippuvuuttamme Venäjästä. Myös ilmastonmuutoksen hallinnan näkökulmasta on tärkeää saada yhä enemmän kuljetuksia ja ihmisiä raiteille.

EU:n heittämään haasteeseen on tartuttava. Suomen, jos kenen, tulisi kantaa huolta logistisesta kilpailukyvystään ja talouskasvustaan. Seuraavan liikennepoliittisen selonteon johtoajatuksena tulisikin olla pitkäjänteinen, Suomen logistisen aseman parantamiseen tähtäävä liikennepolitiikka. Neljän vuoden sijaan tähtäimen tulee olla vuodessa 2030. TEN-T verkon rakentaminen vaatii valtavasti voimavaroja ja suunnittelua, joten päätöksissä on voitava nähdä yli vaalikausien.

Pekka Salmi
Kirjoittaja on Pro Rautatiet ry:n puheenjohtaja ja Tampereen kaupungin apulaispormestari

Tutkimus: Toimiva rajaturvallisuus rakentuu itään ja Eurooppaan

Max Janzon tutki väitöskirjassaan, miten rajaturvallisuuden ammattilaiset rakentavat rajaturvallisuutta ja -alueellisuutta.

Suomella on historiallisesti muovautunut vakuuttava rajastrategia ja vaikutusvaltainen rajaturvallisuuden kulttuuri, jolla vaikutetaan tehokkaasti tapahtumiin turvallisuusrajoilla. Neuvostoliiton romahdettua Suomi pystyi jatkamaan uskottavaa rajavalvontaa itärajalla ja samalla kehittymään eurooppalaisessa rajavalvonnassa.

Parhaiden käytäntöjen viemisellä ja yhteisillä operaatioilla on kyetty vaikuttamaan myös Euroopan muiden ulkorajojen turvallisuustilanteeseen.

Tiedot käyvät ilmi Max Janzonin yleisen valtio-opin väitöstutkimuksesta, joka tarkastetaan Helsingin yliopistossa 21. marraskuuta. Tutkimukseen on haastateltu kahtakymmentä johtavaa rajaturvallisuuden ammattilaista.

Monia turvallisuusrajoja

Suomen käytännöllisessä raja-alueellisuudessa korostuu itäraja ja hyvin toimiva Suomen ja Venäjän välinen rajaturvallisuusyhteistyö. Sosiaalinen raja-alueellisuus puolestaan merkitsee rakentavaa eurooppalaista yhteistyötä Schengen-alueella.

– Suomen rajaturvallisuusajattelu on korostetusti yhteistyöhakuista, Janzon sanoo.

Turvallisuusrajoja on enemmän kuin yksi, ja ne toimivat yhdistelminä. Vartioitujen rajojen lisäksi Janzon erottaa konsulaarisia, taloudellisia ja analyyttisiä rajoja. Vartioiduilla rajoilla varmistetaan rajaturvallisuus. Konsulaariset rajat liittyvät ulkomailla tehtäviin rajaturvallisuustoimiin.

Taloudelliset rajat ovat älykkäitä ja riippuvaisia teknologiasta – niissä käytetään muun muassa biometriikkaa. Analyyttisillä rajoilla puolestaan käytetään tiedustelua ja tiedonvaihtoa.

Uusi aihepiiri

Rajaturvallisuuden tutkimus on maailmalla ja Suomessakin uutta, mutta yleistymässä. Max Janzon on tehnyt tutkimustaan toimiessaan itse rajaturvallisuustehtävissä. Muun muassa Länsisatamasta ja lentokentältä alkanut rajavartioura on vienyt hänet ylitarkastajaksi sisäministeriön rajavartio-osastolle.

Valtiotieteiden lisensiaatti Max Janzonin väitös ”Realizing Border Security Culture in Finland (and Europe)” tarkastetaan perjantaina 21. marraskuuta kello 12.00. Vastaväittäjänä toimii professori James W. Scott Itä-Suomen yliopistosta.

Uusi EU:n ja Punaisen Ristin yhteistyökampaja aloitettiin valmiuden parantamiseksi

Euroopan Punaisen Ristin yhdistykset ja Euroopan komissio käynnistävät kampanjan valmiuden parantamiseksi

Äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät ja voimistuvat ja niiden vaikutukset ovat vuosi vuodelta laajamittaisempia, varoittivat Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto IFRC ja Euroopan komissio- Meidän kaikkien – Euroopan kansalaisista päätöksentekijöihin – tulisi varautua voimistuvien luonnonilmiöiden vaikutuksiin niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. IFRC, 12 kansallista Punaisen Ristin yhdistystä Euroopassa ja Euroopan komissio pyrkivät herättämään keskustelua ja lisäämään ihmisten tietoisuutta katastrofien yleistymisestä ja niiden hillitsemiseksi vaadittavista toimista käynnistämällä kampanjan, joka muistuttaa ihmisiä katastrofeihin valmistautumisen ja yhteisöjen kestävyyden vahvistamisen tärkeydestä.

” Katastrofit vaativat ihmishenkiä ja romuttavat tulevaisuudennäkymiä, mikä usein pahentaa köyhien kansanryhmien tilannetta entisestään,” sanoi kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaava EU-komissaari Kristalina Georgieva. ”Euroopan kansalaisten solidaarisuuden ansiosta voimme auttaa ihmisiä varautumaan ja sopeutumaan katastrofeihin ennen kuin ne tapahtuvat, niiden aikana ja niiden jälkeen. Varautuminen pelastaa ihmishenkiä mutta on myös taloudellisesti kannattavaa: jokainen katastrofiriskien vähentämiseen sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin vähintään nelin- ja parhaimmillaan jopa seitsenkertaisesti”.

EU-rahoituksen ansiosta IFRC pystyy työskentelemään riskialttiiden yhteisöjen parissa ympäri maailmaa ja toteuttamaan riskinhallinta- ja valmistautumishankkeita, jotka parantavat yhteisöjen selviytymiskykyä, vähentävät tappioita ja nopeuttavat elpymistä. Tähän työhön voi nyt tutustua interaktiivisen web-dokumentin kautta: katastrofikestävyys verkkopäiväkirja ( http://disaster-resilience.com/#/fi/ )

” Työskenteleminen yhteisöjen parissa auttaa meitä ymmärtämään niiden tarpeita, minkä ansiosta voimme ennakoida kriisien aikana mahdollisesti ilmeneviä ongelmia ja kehittää vastatoimia, jotka pelastavat ihmishenkiä ja turvaavat ihmisten toimeentulon,” sanoi IFRC:n pääsihteeri Elhadj As Sy. ”Näiden toimien tulee kunnioittaa paikallista yhteisöä ja kulttuuria sekä pyrkiä tehokkaasti hyödyntämään paikallisia resursseja.”

Pääomasijoittajat kasvattivat yritysten arvoa pörssiä tehokkaammin

Eurooppalaisten pääomasijoittajien yritysmyynnit piristyivät vuonna 2013 ja erityisesti listautumisia toteutettiin eniten sitten vuoden 2006. EY:n vuosittainen raportti osoittaa pääomasijoittajien lyövän julkisesti noteeratut yhtiöt yritysten arvon kasvattamisessa.

Taloudellisen tilanteen kohentuminen Euroopassa, luottomarkkinoiden parantuminen ja listautumisille otolliset markkinat tukivat pääomasijoittajien tekemien yritysmyyntien kasvua vuoden 2013 aikana. EY:n vuosittaisen European PE exit study -raportin mukaan viime vuonna yritysmyyntien määrä kasvoi 77:ään edellisen vuoden 61:stä. Raportti käsittelee pääomasijoittajien suurista eurooppalaisista yhtiöistä tekemien yritysmyyntien tuloksia ja omistaja-arvon kasvattamiseen vaikuttavia tekijöitä.

Vuonna 2013 pääomasijoittajien listautumisten kautta toteuttamat yritysmyynnit nousivat korkeimmalle tasolleen sitten vuoden 2006. Listautumiset vastaavat 17 prosenttia kokonaisuudesta ja tutkimuksen mukaan pääomasijoittajien portfolioista löytyy lisäksi edelleen useita listautumiskelpoisia yhtiöitä.

Parantuneet luottomarkkinat tukivat myös pääomasijoittajien välisten yrityskauppojen kasvua, joiden osuus toteutuneista myyneistä oli viime vuonna 55 prosenttia. Osuus kasvoi selvästi edellisen vuoden 38 prosentista ja on korkein sitten vuoden 2007, mikä kertoo ostajien uskovan yritysten kasvupotentiaaliin seuraavassakin liiketoiminnan kehityksen vaiheessa.

– Positiivista kehitystä on myös luotonantajien toteuttamien irtautumisten määrän putoaminen matalimmalle tasolleen sitten vuoden 2008. Yrityksille tehdyt myynnit kuitenkin odottavat vielä vilkastumistaan, sillä viime vuonna ne vähenivät edellisen vuoden 25 kaupasta 16:een, kommentoi partner Mikko Äijälä EY:n yritysjärjestelypalveluista.

Pääomasijoittajat lyövät markkinat tuloksia kasvattamalla

Tutkimuksen mukaan suurin osa myytyjen yritysten arvon kasvusta ja siten sijoituksille saadusta tuotosta on pääomasijoittajien omistuksen ansiota.

– Sekä velkavipu että yleinen osakemarkkinoiden kehitys selittävät vain osan pääomasijoittajien saavuttamista tuotoista. Pääomasijoittajien onnistuminen näkyy juuri siinä, että heidän omistamiensa yritysten tulokset ovat kasvaneet vastaavia listayrityksiä enemmän, Äijälä toteaa.

Tulosten kasvu on tutkimuksen mukaan ollut liikevaihtoa kasvattavien toimenpiteiden, kuten uusien tuotteiden, brändien ja markkinointistrategioiden, sekä toiminnallisen tehokkuuden parantamisen ansiota. Tutkimuksessa mukana olleiden pääomasijoittajien omistamien yritysten käyttökatteet kasvoivat vuosittain keskimäärin yli 8 prosenttia vuosien 2005–2013 aikana.

Listautumiset ja pääomasijoittajien väliset ostot yleistyvät

Eurooppalainen listautumismarkkina heräsi viime vuonna pitkästä horroksesta ja positiivinen kehitys on jatkunut vuonna 2014 pääomasijoittajien toteuttamien listausten tukemana. Euroopan luottomarkkinoiden koheneminen tukee myös pääomasijoittajien välisten kauppojen lisääntymistä, ja pääomasijoittajien menestys lisää niiden houkuttelevuutta luotonantajien näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan eurooppalainen pääomasijoittamisen malli on näyttänyt selviävänsä hyvin heikossakin taloudellisessa ympäristössä ja pystyvänsä luomaan arvoa julkisen kaupankäynnin kohteena olevia yrityksiä paremmin.

Tutkimuksesta

EY:n raportti Taking stock: How do private equity investors create value? A study of 2013 European exits käsittelee pääomasijoittajien omistamien suurten eurooppalaisten yhtiöiden myyntien (exitien) tuloksia ja toteuttamistapoja. Raportti perustuu tietoihin vuosina 2005–2013 toteutetuista yritysmyynneistä, joissa yritysten velaton arvo (enterprise value) on ollut ostohetkellä vähintään 150 miljoonaa euroa. Lisätietoja tutkimuksen käytännön toteutuksesta löytyy raportin sivulta 14.

Euroalueen vienti ja kulutus on elpymässä

Euroalueen vienti ja kulutus elpymässä, mutta deflaatio edelleen riskinä

EY:n euroalueen talousennuste näkee euroalueen toivonpilkahduksina vahvistuvan viennin ja yksityisen kulutuksen hitaan toipumisen. Euron heikentäminen rahapolitiikan avulla torjuisi deflaation uhkaa. Kahden taantumavuoden jälkeen euroalueen talouden odotetaan kasvavan 1,1 prosentin vauhtia, mutta ennusteen mukaan Suomen kasvu jää tasan nollaan vuonna 2014.

EY:n Eurozone Forecast -talousennuste odottaa kahden vuoden taloustuotannon pudotuksen jälkeen euroalueelle 1,1 prosentin kasvua vuonna 2014. Viennin vahvistuminen ja kotimaisen kuluttajakysynnän elpyminen tukee investointien maltillista kasvua.

Inflaatio hidastui toukokuussa 0,5 prosenttiin, ja deflaation uhka pysyy edelleen ilmassa. Laajalle leviävä deflaatio tai erittäin matalan inflaation jakso lisäisi euroalueen ongelmia kasvattamalla velkojen reaaliarvoa ja jarruttamalla kulutus- ja investointipäätöksiä.

Yksi syy matalaan inflaatioon on ollut viime kuukausien vahva euro. Euroopan Keskuspankin toimenpiteiden sekä Yhdysvaltojen rahapolitiikan tiukentumisen myötä euron arvon odotetaan kuitenkin laskevan myöhemmin kuluvan vuoden aikana ja ensi vuonna. Ennusteen mukaan tämä kiihdyttäisi inflaatiota ja helpottaisi investointien ja kuluttajakysynnän elpymistä.

Vuonna 2013 euroalueen vienti kasvoi vain 1,4 prosenttia, mikä on ollut heikoin kasvuvauhti finanssikriisin jälkeen. Vaikka euron vahvistuminen vuoden alusta lähtien enteilee vaikeaa vuotta viennille, EY:n ennuste odottaa viennin kasvavan 3,5 prosenttia tänä vuonna ja nousevan 3,8 prosentin kasvuun ensi vuonna globaalin kysynnän vahvistuessa.

Suomi euroalueen peränpitäjien joukossa

Odotukset eri euromaiden talouskasvulle vaihtelevat edelleen suuresti. Heikoimmat lenkit ovat Kreikka, Italia, Kypros ja Suomi. Sen sijaan Espanjassa ja Portugalissa viime vuosina tehdyt uudistukset nostavat maat tänä vuonna selvään kasvuun.

Suomen talouden kehitys loppuvuonna 2013 oli pettymys, eikä toimintaympäristö ole parantunut tämän vuoden alkupuolella. Bruttokansantuote laski 0,4 prosenttia vuoden ensimmäisellä neljänneksellä ja EY:n ennuste odottaa talouskasvun jäävän vuonna 2014 tasan nollaan prosenttiin. Vuodelle 2015 ennuste odottaa 1,6 prosentin kasvua.

Suomen ennustetta heikentävät sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Kulutuskysynnästä ei saada tukea talouden elpymiseen, sillä heikko palkkakehitys ja kasvava verotaakka rajoittavat kotitalouksien kulutusvoimaa. Luottojen kysyntä on jo vähentynyt huomattavasti. Näin yksityisen kulutuksen kasvu jää nollatasolle tänä vuonna, ja julkisen talouden säästötoimenpiteet pidättelevät julkisen kysynnän kasvua. Viennille ennuste odottaa vain 0,4 prosentin kasvua Ukrainan kriisin hidastaessa Venäjältä tulevaa kysyntää.

– Ukrainan kriisi pudotti Suomen ennusteen aiempaa heikommaksi, ja talouskasvun elpyminen näyttää jäävän ensi vuoteen. Pidemmälle katsottuna keskeisempi kysymys on silti rakennemuutokseen vastaaminen: mistä taloutemme saa tarpeeksi suuria investointeja uusien kasvusektoreiden kehittämiseen ja tuottavuuden parantamiseen keskipitkällä aikavälillä, Suomen EY:n toimitusjohtaja Jaakko Hirvola kommentoi.

Riskit euroalueen elpymiselle

Ukrainan kriisi on riski Suomen lisäksi koko euroalueen kasvulle. Kriisi voi nostaa energian hintaa tai jopa aiheuttaa katkoksia energian saannille, ja heikentää yleistä luottamusta liiketoimintaympäristössä.

Toinen keskeinen riski piilee ennusteen mukaan deflaation torjunnan epäonnistumisessa, mikäli EKP:n neuvosto ei saa tehtyä päätöksiä tarpeeksi vahvoista toimenpiteistä kuten esimerkiksi määrällisestä elvytyksestä.

EY Eurozone Forecast -ennusteesta

EY Eurozone Forecast -ennuste perustuu Euroopan keskuspankin laatimaan malliin euroalueen taloudesta. Ennustetta tehtäessä on noudatettu samaa metodologiaa, jota EKP käyttää laatiessaan oman ennusteensa euroalueen talouskehityksestä. EY:n talousennusteet ovat saatavilla EY Forecasts in Focus -mobiilisovelluksessa sekä internetsivuilta http://www.ey.com/eurozone .

Suomen maatalouden kannattavuus suhteessa muihin EU-maihin on heikentynyt

Suomen maatalouden kannattavuus suhteessa muihin EU-maihin on heikentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana jatkuvasti. Suomi sijoittuu nyt enää heikoimman neljänneksen kärkeen Ruotsin ja Tanskan pitäessä perää. Kannattavuuden kärjessä ovat Baltian maat ja Unkari.

Kannattavuusvertailu perustuu Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n laskemiin tuloksiin EU:n FADN-tietokannasta.

– Kannattavuustulokset ovat nähtävillä MTT:n Taloustohtori -sivustolla, jossa on nyt myös jäsenmaiden ennakkotuloksia tilivuodelta 2012, toteaa Taloustohtorin verkkopalveluista MTT:ssä vastaava laskentatoimen päällikkö Arto Latukka .

Unkari ja Baltian maat kärjessä

Tilivuonna 2011 EU:n keskimääräinen kannattavuuskerroin oli 0,67 eli maatalousyrittäjä sai työtunnilleen 67 prosenttia maataloustyöntekijän palkasta. Unkarissa kannattavuuskerroin oli 1,87, Tsekin tasavallassa 1,52, Liettuassa 1,42 ja Virossa 1,32. Tanskan kannattavuuskerroin oli 0,33, Ruotsin 0,26 sekä heikoimman Slovakian 0,18. Suomen kannattavuuskerroin oli 0,58, joka oli EU:n 20:ksi heikoin vuonna 2011.

Kannattavuuskerroin ylitti 1,0:n seitsemässä jäsenmaassa, joissa siis tuotantokustannukset kyettiin kattamaan myyntituotoilla ja tuilla. Parhaana vuonna 2007 yhdeksässä jäsenmaassa kannattavuuskerroin oli yli 1,0. Heikoimpana vuonna 2009 vain Liettuassa päästiin yli 1,0:n. Suomen keskimääräinen kannattavuuskerroin ei ole koskaan ylittänyt 1,0:aa. Kannattavuus on kuitenkin useina vuosina ollut EU-keskiarvon tuntumassa.

Laskennassa oman pääoman korkovaatimuskustannus perustui velkojen korkoprosenttiin, joka vaihteli jäsenmaittain 2,4 prosentista 7,5 prosenttiin. Yrittäjäperheen omasta työstä aiheutuva palkkavaatimuskustannus perustui yrittäjäperheen työtuntimäärään arvotettuna kussakin jäsenmaassa vieraasta työstä maksettuun tuntipalkkaan, joka vaihteli Bulgarian 1,7 eurosta Tanskan yli 23 euroon. Työn ja pääoman hinnat ovat laskennassa kunkin jäsenmaan hintatason mukaisia, samoin kuin muutkin panokset.

Kannattavuustulokset Taloustohtorista

Koko EU:n laajuisessa FADN-tuloslaskennassa on otettu käyttöön standardituotoksiin eli tuotannon arvoon perustuvat SO-tuotantosuunta- ja tilakokoluokittelut.

Taloustohtorin FADN Standard Results (SO) -palvelu tarjoaa maatalouden tulokset EU-jäsenmaittain, alueittain ja tuotantosuunnittain vuodesta 2004 vuoteen 2011 sekä nyt myös ennakkotulokset vuodesta 2012. Suomen tiedot perustuvat kannattavuuskirjanpitoaineistoon. FADN Advanced Results (SO) tarjoaa MTT:n jäsenmaille laskemat kannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvut. Verkkopalvelut ovat Taloustohtori-sivustolla osoitteessa http://www.mtt.fi/taloustohtori

Europarlamenttivaalien ennakkoäänestys alkoi

Europarlamenttivaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 14. toukokuuta. Ennakkoäänestys kestää kotimaassa viikon, joten viimeinen ennakkoäänestyspäivä on tiistai 20. toukokuuta.

Ulkomailla ennakkoäänestysaika on 14. – 17. toukokuuta. Osassa ennakkoäänestyspaikkoja ajanjakso on kuitenkin lyhyempi.

Ennakkoon voi äänestää missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa kotimaassa tai ulkomailla. Äänestäjän on esitettävä kuvallinen henkilöllisyystodistus äänestämisen yhteydessä.

Kotimaan ennakkoäänestyspaikkoja on yhteensä 850. Niitä on muun muassa kunnan- ja kaupungintaloissa, kirjastoissa, kauppakeskuksissa sekä posteissa. Kaikkien ennakkoäänestyspaikkojen sijainnista ja aukioloajoista on tiedot verkkosivuilla http://www.vaalit.fi sekä oheisen QR-koodin avulla löytyvässä mobiilisovelluksessa. Sovelluksen sivustoa voi käyttää myös tavallisella tietokoneella. Sivuston osoite on ep2014mobiili.vaalit.fi. Tietoa ennakkoäänestyspaikoista saa myös maksuttomasta vaalipalvelunumerosta
0800 9 4770.

Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 25. toukokuuta. Silloin saa äänestää vain omassa äänestyspaikassa, joka on kerrottu postitse tulleessa ilmoituskortissa. Vaalipäivänä äänestyspaikat ovat avoinna kello 9 – 20.

Suomen europarlamenttivaaleissa ovat äänioikeutettuja 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset ja ne Suomessa asuvat EU-maiden kansalaiset, jotka ovat ilmoittautuneet äänioikeusrekisteriin Suomessa.

Oikeusministeriön YouTube -kanavalta löytyy selkokielisiä videoita siitä, miten äänestäminen tapahtuu. Lisäksi vaalit.fi -sivustolla on tietoa europarlamenttivaaleista useilla eri kielillä.

Vaalisivuilla http://www.vaalit.fi voi seurata ennakkoäänestyksen vilkkautta. Ennakkoon äänestäneiden lukumäärät koko maassa, vaalipiireittäin ja kunnittain päivitetään jokaisena ennakkoäänestyspäivänä noin klo 13, klo 18 ja klo 21. Lauantaina ja sunnuntaina tiedot päivitetään ainoastaan klo 19.

Eurooppalaisia terveystietokantoja yhdistetään tutkijoiden käyttöön

Yhteiseurooppalaisessa EMIF-hankkeessa tuodaan laajat tutkimus- ja potilasaineistot tutkijoiden ulottuville muun muassa muistisairauksien ja diabeteksen diagnostiikan, ehkäisyn ja hoidon kehittämiseksi. Itä-Suomen yliopistosta mukana hankkeessa ovat akatemiaprofessori Markku Laakso ja terveystieteiden tiedekunnan dekaani, professori Hilkka Soininen tutkimusryhmineen.

Lääketieteellisten tutkimusongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan yhä enemmän ja tarkempia terveyttä koskevia tietoaineistoja. Tällaisia aineistoja myös kerätään valtavia määriä ja tallennetaan sähköisesti terveydenhuollon rekistereihin, tutkimusrekistereihin tai esimerkiksi biopankkien yhteyteen. Nämä tietolähteet sijaitsevat kuitenkin yleensä hajallaan eri järjestelmissä. European Medical Information Framework (EMIF) -hankkeen tavoitteena on luoda alusta, joka yhdistää erilaisia potilas- ja tutkimusaineistoja ja helpottaa niiden käyttöä uusissa tutkimuksissa. Rahoittajana on EU:n ja lääketeollisuuden Innovative Medicines Initiative (IMI) -hanke. Hankkeeseen osallistuu 37 lääketieteellistä tutkimuslaitosta ja yliopistoa 13 Euroopan maasta. Lisäksi mukana on lääketeollisuuden tutkimusryhmiä kuudesta maasta.

Haasteena on tuoda tutkijoiden ulottuville potilastietoja lukuisista eri lähteistä siten, että potilaan yksityisyys turvataan. Ensimmäisen vuoden aikana hankkeessa on laadittu muun muassa tietokantaluetteloita, joista selviää, millaista tietoa eri tietokannoista on tutkijoiden saatavilla. Tutkijat voivat selata luetteloita ja pyytää tietokantojen omistajilta pääsyä tarvitsemiinsa tietoihin. Translationaalisen tutkimuksen tarpeisiin kehitetyn TranSMART- ohjelman avulla voi etsiä tietoja kohorttitutkimuksista.

Viime vuonna alkaneen hankkeen pilottiprojekteissa on käynnissä kahteen maailmanlaajuiseen terveysongelmaan, muistisairauksiin sekä diabetekseen ja muihin lihavuuden liitännäissairauksiin liittyvä tiedonkeruu ja tutkimus. Hyödyntämällä laajasti olemassa olevia tietoaineistoja voidaan löytää keinoja kehittää sekä sairauksien varhaista diagnostiikkaa, ehkäisyä että hoitoa.

Tavoitteena maailman laajin Alzheimer-tietokanta

EMIF-AD-osahankkeen tavoite on kartoittaa muistisairauksien riskistä kertovia biomarkkereita. Tietoa on tarkoitus koota kaikkiaan 52 eri Alzheimer-tutkimustietokannasta ympäri Eurooppaa, joiden muodostama kokonaisuus olisi suurin maailmassa. Tällä hetkellä EMIF-AD-tietokannassa on tietoja jo 30 eri tutkimusrekisteristä ja 13 000 tutkimushenkilöstä, 6000 verinäytteestä, 5000 DNA-näytteestä sekä 7500 MRI -aivokuvasta. 2500 potilaasta on yksilöllistettyä tietoa.

Miksi osa lihavista on alttiimpia sairastumaan?

EMIF-Metabolic-osahanke etsii muun muassa keinoja arvioida, keillä lihavuuteen liittyy erityisen suuri riski sairastua diabetekseen ja muihin liitännäissairauksiin. Tietokannassa on jo 54 000 tutkimushenkilön tietoja. Osahankkeessa on käynnistetty uusia diagnostisia markkereita kartoittavat metabolomiikkatutkimukset sekä eri fenotyyppien genomi- ja transkriptomiprofiloinnit ja koottu alustavaa lihavuuden insuliiniresistenssiin yhdistävää genomitietoa. Hankkeessa on myös löydetty diabeteksen harvinaiseen muotoon liittyvä uusi geeni. Lisäksi eurooppalaisista ja amerikkalaisia aineistoja yhdistämällä tutkitaan riskisuhteita painoindeksin ja aineenvaihduntasairauksien esiintyvyyden välillä. Näin voidaan löytää sellaisia diabeteksen ja sen liitännäissairauksien riskitekijöitä, jotka eivät liity suoraan esimerkiksi omenalihavuuteen.

Hankkeessa selvitetään myös muistisairauksien ja diabeteksen mahdollista yhteyttä.

EMIF-hankkeen verkkosivut: http://www.emif.eu

Eurooppapäivää vietetään kaikissa EU-maissa

Eurooppa-päivää juhlitaan vuosittain 9. toukokuuta. Tuona päivänä vuonna 1950 Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti Euroopalle uudenlaista poliittista ja taloudellista yhteistyötä. Schumanin julistusta pidetään Euroopan unionin alkuna.

Eurooppa-päivänä järjestetään monenlaisia tapahtumia eri puolella Suomea. Eurooppatiedotus on mukana Helsingissä, Lasipalatsin Bio-Rexissä järjestettävässä tapahtumassa. Lisäksi tiedottajat vierailevat oppilaitoksissa eri puolella Suomea.

EU-tietokilpailu ja oppilaitosvierailuja

Ulkoministeriön Eurooppatiedotus näkyy Eurooppa-viikolla myös oppilaitoksissa ympäri Suomea. Tiistaina 6. toukokuuta pidetään valtakunnallinen EU-tietokilpailu. Siihen osallistuu yli 6000 peruskoulun yhdeksäsluokkalaista, mukana on 109 koulua. Voittajat selviävät tämän kuun loppupuolella. Tänä keväänä neljättä kertaa järjestettävästä tietokilpailusta vastaavat Eurooppatiedotus ja Historian- ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL.

Eurooppa-viikolla Eurooppatiedotuksen tiedottajat myös vierailevat oppilaitoksissa; yläkouluissa, lukioissa ja ammattikorkeakouluissa, kertomassa EU-asioista. Tänä vuonna teemana on erityisesti EU-vaalit. Oppilaitoksia on mukana Espoosta, Eurasta, Helsingistä, Kouvolasta, Nakkilasta, Nastolasta, Tampereelta ja Rovaniemeltä.
Helsingissä Eurooppa-päivän tapahtuma Bio-Rexissä

Perjantaina 9.5. järjestetään Helsingissä, Lasipalatsin Bio-Rexissä, Eurooppa-päivän tapahtuma. Tilaisuuden järjestävät Euroopan komission Suomen-edustusto ja Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimisto yhteistyökumppaneineen.

Myös Eurooppatiedotus on mukana Bio-Rexin Eurooppa-päivän tapahtumassa. – Tervetuloa mukaan, vaikkapa kuulemaan alkavasta kampanjastamme #EUelämässäni!

EU-vaalikeskustelu: Työttömyys uhkaa jo turvallisuutta

EU-ehdokkaat: EU-ehdokkaat: Hyvinvoinnin murtuminen horjuttaa turvallisuutta

Työttömyys ja syrjäytyminen ovat yksilön suurimpia turvallisuusuhkia, jotka heijastuvat koko yhteiskuntaan. Näin muistuttivat eurovaaliehdokkaat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön paneelissa, joka järjestettiin maanantaina Helsingissä. ”Tuoko EU turvaa kansalaisille” -paneeliin osallistui eurovaaliehdokkaita seitsemästä eri puolueesta.

Ehdokkaiden mielestä turvallisuuskeskusteluun pitää tuoda valtion lisäksi myös kansalaisnäkökulma. Tavallisen kansalaisen suurimpia turvallisuusuhkia on nykyään hyvinvoinnin murtuminen.
– Suurtyöttömyys uhkaa koko Eurooppaa, ja siihen täytyy tarttua kaksin käsin, varoitti ex-ministeri Merja Kyllönen (vas).

Huolenaiheena on ollut etenkin nuorisotyöttömyys, joka on aiheuttanut sosiaalista turvattomuutta EU:n alueella.
– Se on suuri riski myös yhteiskunnalle, ei vain yksilölle, korosti Alina Böling (Rkp).

Sdp:n Kimmo Kiljunen otti varoittavaksi esimerkiksi Kreikan, joka on hänen mielestään nykyisellään turvaton yhteiskunta. Myös perussuomalaisten Sampo Terhon mukaan on tärkeää turvata yhteiskuntarauha etenkin kriisimaissa.
– Suomessa en kuitenkaan tunne oloani turvattomaksi millään saralla, hän lisäsi.

Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen muistutti, että usein pinnalle nouseva Nato- ja puolustuskeskustelu on vain yksi osa turvallisuutta.
– Monet riskit tulevat hiljaa hiipien, esimerkiksi ympäristön ja ilmaston ongelmat.

Hyvinvoinnin murtumista ehkäisee myös omavaraisuus.
– Ruokaa pitää tuottaa kotimaassa riittävästi, kuten myös energiaa, painotti Antti Kaikkonen (kesk).

Nyt 2000-luvulla ovat esiin nousseet myös tietoturvariskit. Ne huolestuttivat etenkin Tom Himasta (kd).
– Huonot salasanat vaarantavat sekä yksilön että organisaatioiden turvallisuuden

Työttömyys ja syrjäytyminen ovat yksilön suurimpia turvallisuusuhkia, jotka heijastuvat koko yhteiskuntaan. Näin muistuttivat eurovaaliehdokkaat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön paneelissa, joka järjestettiin maanantaina Helsingissä. ”Tuoko EU turvaa kansalaisille” -paneeliin osallistui eurovaaliehdokkaita seitsemästä eri puolueesta.

Ehdokkaiden mielestä turvallisuuskeskusteluun pitää tuoda valtion lisäksi myös kansalaisnäkökulma. Tavallisen kansalaisen suurimpia turvallisuusuhkia on nykyään hyvinvoinnin murtuminen.
– Suurtyöttömyys uhkaa koko Eurooppaa, ja siihen täytyy tarttua kaksin käsin, varoitti ex-ministeri Merja Kyllönen (vas).

Huolenaiheena on ollut etenkin nuorisotyöttömyys, joka on aiheuttanut sosiaalista turvattomuutta EU:n alueella.
– Se on suuri riski myös yhteiskunnalle, ei vain yksilölle, korosti Alina Böling (Rkp).

Sdp:n Kimmo Kiljunen otti varoittavaksi esimerkiksi Kreikan, joka on hänen mielestään nykyisellään turvaton yhteiskunta. Myös perussuomalaisten Sampo Terhon mukaan on tärkeää turvata yhteiskuntarauha etenkin kriisimaissa.
– Suomessa en kuitenkaan tunne oloani turvattomaksi millään saralla, hän lisäsi.

Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen muistutti, että usein pinnalle nouseva Nato- ja puolustuskeskustelu on vain yksi osa turvallisuutta.
– Monet riskit tulevat hiljaa hiipien, esimerkiksi ympäristön ja ilmaston ongelmat.

Hyvinvoinnin murtumista ehkäisee myös omavaraisuus.
– Ruokaa pitää tuottaa kotimaassa riittävästi, kuten myös energiaa, painotti Antti Kaikkonen (kesk).

Nyt 2000-luvulla ovat esiin nousseet myös tietoturvariskit. Ne huolestuttivat etenkin Tom Himasta (kd).
– Huonot salasanat vaarantavat sekä yksilön että organisaatioiden turvallisuuden

Euroopan parlamentti hyväksyi pankkiunioniin vaikuttavan lainsäädännön

Euroopan parlamentti hyväksyi 15.4. täysistunnossaan kolme lainsäädäntökokonaisuutta, jotka käytännössä varmistavat pankkiunionin synnyn. Finanssialan Keskusliitto (FK) on tyytyväinen ratkaisuun mutta pitää valitettavana sitä, että yhteisen kriisinratkaisurahaston aikataulua nopeutettiin.

Pääekonomisti Veli-Matti Mattila FK:sta pitää pankkiunionin syntymistä erittäin tärkeänä koko euroalueen rahoitusmarkkinoiden vakauden ja reilun kilpailun näkökulmasta. ”Suomen finanssiala on alusta alkaen tukenut pankkiunionin rakentamista. On hyvä, että saamme yhteiset pelisäännöt, joiden kautta kaikkia pankkeja kohdellaan yhdenmukaisesti niin normaaliaikoina kuin kriisitilanteissakin”, Mattila toteaa.

Vähemmän onnistunut päätös on Mattilan mukaan se, että parlamentin vaatimuksesta yhteisen kriisinratkaisurahaston kerryttämistä ja sen varojen sulauttamista toisiinsa nopeutettiin.

”Kriisirahaston nopeutettu kerryttäminen lisää pankkien kustannuksia lähivuosina. Tämän hetken arvio on, että suomalaiset luottolaitokset maksavat rahastoon yhteensä noin 150 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi yhteisvastuun etupainotteinen käyttöönotto kasvattaa riskiä siitä, että suomalaiset pankit ja niiden asiakkaat joutuvat osallistumaan muiden maiden pankkien nykyongelmien hoitamiseen”, Mattila painottaa.

Parlamentin hyväksymä elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi luo yhtenäiset välineet ja menettelytavat pankkikriisien hoitoon EU-maissa. Keskeistä on sijoittajanvastuun käyttöönotto: jatkossa pankkien velkojat ovat omistajien ohella ensisijaisesti vastuussa kriisinhoitotoimien kustannuksista. Toissijaisesti kustannukset katetaan kriisirahastoista, joiden varat kerätään pankeilta.

Talletussuojadirektiiviin tehdyt muutokset yhtenäistävät tallettajille annettavaa suojaa. Jokaiseen EU-maahan luodaan rahoitusjärjestely, johon kerätään etukäteen varoja tallettajien turvaksi. Samalla talletusten takaisinmaksuaika lyhenee siirtymäajan jälkeen seitsemään vuorokauteen.

Yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskeva asetus luo ylikansalliset puitteet pankkikriisien hoidolle pankkiunioniin kuuluvissa maissa. Uusi perustettava viranomainen, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, huolehtii jatkossa Euroopan keskuspankin suorassa valvonnassa olevien pankkien sekä rajat ylittävää toimintaa harjoittavien pankkien kriisinratkaisusta. Lisäksi perustetaan yhteinen kriisinratkaisurahasto, johon pankeilta ja muilta luottolaitoksilta kerätään kahdeksan vuoden kuluessa yhteensä noin 55 miljardia euroa. Kansallisesti kerätyt varat sulautetaan toisiinsa etupainotteisesti niin, että kahden vuoden kuluttua rahaston käyttöönotosta jo 60 prosenttia varoista on yhteisvastuun piirissä.

Seuraavaksi jäsenmaat implementoivat direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään. Yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskeva asetus on kuitenkin suoraan jäsenmaita velvoittava. Vaikka direktiivit ja asetus on nyt hyväksytty, niihin liittyy runsaasti täydentävää ns. alemmanasteista sääntelyä, jota komissio ja Euroopan pankkiviranomainen (EBA) antavat jatkossa.
– See more at: https://www.sttinfo.fi/release?releaseId=13277718#sthash.7dGY16FY.dpuf

EU:n patenttijäjestelmä uudistuu

Patenttijärjestelmä uudistuu, kun EU:n yhtenäispatentti ja uusi patenttituomioistuin ovat tulossa uudeksi vaihtoehdoksi Euroopassa. Suomi harkitsee osallistumista.

Elinkeinoelämä on selvittänyt uudistuksen vaikutuksia suomalaisille yrityksille. Selvitystä varten tehtiin laaja yrityskysely, johon saatiin runsaasti vastauksia. Kyselyä syvennettiin haastattelemalla sekä yritysten edustajia että alan asiantuntijoita.

Sen lisäksi, että selvitys kertoo uudistuksen vaikutuksista yrityksiin ja yleisemmin aineettomien oikeuksien hyödyntämiseen Euroopassa, se antaa yrityksille myös kattavasti tietoja uudesta järjestelmästä ja siitä, miten sitä voi omassa toiminnassaan hyödyntää.
Vaikutukset vaihtelevat

Selvityksen yleinen johtopäätös on, että uudella järjestelmällä on merkittäviä vaikutuksia patentointiin Euroopassa.

– Vaikutukset ovat kuitenkin hyvin erilaisia eri aloilla sekä erilaisten ja erikokoisten yritysten kohdalla. Moni kysymys on myös vielä vailla vastausta, koska yhtenäispatentin ja uuden tuomioistuimen kaikki yksityiskohdat eivät ole selvillä, Teknologiateollisuuden johtava asiantuntija Michaela Ramm-Schmidt toteaa.

Tässä vaiheessa voi siis vielä olla vaikea ottaa lopullista kantaa yhtenäispatenttiin ja uuteen patenttituomioistuimeen.

– Jotkut Euroopan maat ovat kuitenkin jo liittyneet uuteen järjestelmään, joten myös meidän pitää nyt miettiä, mitä haluamme, Ramm-Schmidt sanoo.

Selvitys syntyi elinkeinoelämän sekä työ- ja elinkeinoministeriön yhteishankkeena. Sen ohjausryhmään ja rahoittajiin kuuluivat Teknologiateollisuus ry:n lisäksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK, työ- ja elinkeinoministeriö, Keskuskauppakamari, Lääketeollisuus ry, Kone Oyj, Nokia Oyj ja Wärtsilä Oyj Abp. Selvityksen laativat Asianajotoimisto Bird & Bird Oy ja patenttitoimisto Boco IP Oy Ab.

– Työ on ainutlaatuinen Euroopassa, koska missään muussa maassa ei ole näin perusteellisesti selvitetty uuden patentointijärjestelmän vaikutuksia yrityksiin. Selvitys onkin herättänyt laajaa mielenkiintoa muissa maissa ja se tullaan kääntämään englanniksi kevään aikana, Michaela Ramm-Schmidt toteaa.

Invalidiliitto: Mikä on vammaisen asema EU:ssa?

Vammaiset ihmiset ovat edelleen monessa suhteessa heikommassa asemassa muihin EU-kansalaisiin verrattuna. Ongelmallisia alueita ovat erityisesti vapaan liikkumisen esteet, vammaisten työllistymisen hankaluus ja siitä johtuva köyhyys. Invalidiliitto ottaa kantaa näihin kysymyksiin EU-vaalisivuillaan, http://www.invalidiliitto.fi/eu-vaalit.

Invalidiliitto haastaa vaalisivuillaan EU-vaaleissa ehdolle asettuneet pohtimaan, mitä vammaisten ihmisten aseman parantamiseksi tulisi tehdä. Euroopan parlamentin jäseniksi pyrkiviä testataan Invalidiliiton vaalikoneessa, joka aukeaa myöhemmin suurelle yleisölle. Oman ehdokkaan voi siten löytää myös vammaispoliittisen kannan perusteella.

Yksi EU:n perustamissopimusten keskeisistä oikeuksista on henkilöiden liikkumisvapausoikeus. Tämä oikeus jää toteutumatta vammaisten henkilöiden kohdalla, mikäli tavarat ja palvelut eivät ole esteettömiä. Fyysisesti vammaisten henkilöiden voi olla esimerkiksi hankalaa varata matka ja majoitus internetin kautta, mikäli henkilö tarvitsee avustajaa tai käyttää pyörätuolia. Matkan varaaminen puhelimitse taas aiheuttaa internetin kautta asiointiin nähden vammasta johtuvia lisäkuluja.

Euroopan unioni on jo pitkään valmistellut eurooppalaista esteettömyyslakia, johon on kirjoitettu yleiset esteettömyysvaatimukset tavaroille ja palveluille koko EU:n alueella. Yksi konkreettinen teko yhdenvertaisuuden parantamiseksi olisi EU:n sitovan esteettömyyslain (European Accessibility Actin) voimaan saattaminen.

Uusiin valaisimiin tarvitaan energiamerkintä

Uudesta energiamerkistä apua valaisimen valintaan
Uusi energiamerkki auttaa valitsemaan valaisimen, jossa voi käyttää vähän energiaa kuluttavia lamppuja. Maaliskuun alusta alkaen markkinoille saatetuissa valaisimissa tulee olla energiamerkki, ja lamppujen sekä valaisimien markkinoinnissa pitää mainita tuotteen energialuokka. Lamppujen energiamerkki uudistui viime syyskuun alussa.

Valaisimen valintaan vaikuttaa moni tekijä: tuleeko valaisin kattoon, seinälle, tasolle vai lattialle, onko se yleisvalaisin vai kohdevalaisin, mitä materiaalia valaisin on ja valaiseeko se suoraan vai epäsuorasti. Valintaperusteita ovat myös valaisimen antaman valon määrä, väri ja muoto. Lamput vaikuttavat valaisimen energiankulutukseen, sen tuottamaan valomäärään ja -väriin sekä valaisimen käyttöön.

Valaisimen energiamerkki ilmoittaa, mihin energialuokkiin kuuluvia lamppuja siinä voi käyttää. Merkki kertoo myös valaisimen mukana mahdollisesti toimitettavan lampun energialuokan. Merkki on hyödyllinen erityisesti, kun valaisimen pakkauksesta ei suoraan käy ilmi, voiko siinä käyttää esimerkiksi led-lamppuja tai voiko valaisimen lamput vaihtaa.Valaisimessa pitäisi voida käyttää A++ – A -energialuokan lamppuja, jotta energiankulutus olisi mahdollisimman pieni. Tehokkaimmat markkinoilla olevat led-lamput yltävät nykyisin A+ -luokkaan, energiansäästölamput A-luokkaan.

– Jos valaisimessa ei voi käyttää kuin B-E -luokan lamppuja, on syytä harkita, kannattaako niin energiatehotonta valaisinta hankkia. Toisaalta osassa uusista valaisimista on kiinteät lamput, joita ei voi vaihtaa, vaan niiden rikkoutuessa koko valaisin on vaihdettava uuteen, muistuttaa asiantuntija Päivi Suur-Uski Motivasta.
Markkinoille saatetuissa valaisimissa pitää olla energiamerkki

Maaliskuun alusta lähtien markkinoille saatettavissa valaisimissa pitää olla energiamerkki.

Markkinoille saattamisella tarkoitetaan valaisimen tai lampun asettamista ensimmäistä kertaa saataville EU:n markkinoilla. Markkinoilla jo oleviin valaisimiin ei lisätä uutta energiamerkkiä, vaan EU-alueella jo olevat valaisimet saa myydä pois sellaisenaan. Sen sijaan EU-alueelle ei saa enää tuoda tai valmistaa valaisimia ilman energiamerkkiä. Markkinoille saattamisen käsite viittaa yksittäiseen valaisimeen tai lamppuun eikä malliin riippumatta siitä, onko valaisin tai lamppu valmistettu yksittäiskappaleena vai sarjatuotantona.

– Olemme saaneet paljon kyselyitä maahantuojilta ja valmistajilta valaisimien energiamerkin käyttöönotosta. Kuluttajille merkit tulevat näkyviin sitä mukaa, kun uutta tavaraa tulee kauppoihin. Käytännössä kaupan hyllyllä saattaa olla pitkäänkin yhtäaikaisesti energiamerkillä varustettuja ja ilman sitä olevia valaisimia, selventää ylitarkastaja Seppo Niemi Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes).

Valaisimen mukana tulevat lamput on oltava joko alkuperäispakkauksessa, josta selviävät lampun tiedot, tai lamppujen tiedot tulee merkitä valaisimen pakkaukseen, jos pakkausta ei ole. Kummassakin tapauksessa valaisimen energiamerkissä on mainittava mukana tulevien lamppujen energialuokka sekä valaisimeen sopivien lamppujen energialuokat.


Valaisimien energiamerkistä monta vaihtoehtoa

Valaisimien energiamerkki ei ole kaikissa valaisimissa samanlainen. Merkin ulkoasu riippuu siitä, millaisia lamppuja valaisimessa voidaan käyttää, voidaanko niitä vaihtaa, minkä energialuokan lamppuja voidaan käyttää, onko pakkauksessa mukana lamppuja ja mitä energialuokkaa lamput ovat. Valaisimien energiamerkki voi olla pysty- tai vaakamuotoinen.

Esimerkkejä erilaisista valaisimien energiamerkeistä, painokelpoisia kuvia voi ladata tästä linkistä.

Valomäärä ja energiankulutus lampun valintakriteereitä

Erilaisiin käyttötilanteisiin ja kohteisiin tarvitaan erilaista valoa. Rikkoutuneen lampun tilalle kannattaa hankkia hyvälaatuinen ja kestävä lamppu, joka antaa riittävästi valoa ja kuluttaa vähän energiaa. Vanhat wattimerkinnät kannattaa unohtaa viimeistään nyt ja siirtyä valitsemaan lamppu sen tuottaman valon määrän eli lumen-arvon perusteella. Sähkönkulutusta ilmaisevaa wattimäärää ei voi suoraan muuntaa lumen-arvoksi, mutta suuntaa-antavasti 60 watin hehkulamppua vastaavan valonmäärän tuottaa led-lamppu, jonka valovirta on vähintään 800 lumenia.

PwC:N talousnäkymiä käsittelevä Global Economy Watch -raportti julkaistu

Kehittyneiden maiden taloudet ovat kasvusuhdanteessa, mutta kehittyneiden markkinoiden kasvu on hidastunut. Tämä aiheuttaa päänvaivaa kansainvälisille sijoittajille ja liiketoiminnalle.

Kun Yhdysvaltain keskuspankki viime toukokuussa esitti ennusteensa kuukausittaisten hyödykehankintojen supistamisesta, heikkojen talouksien (Brasilia, Intia, Indonesia, Turkki ja Etelä-Afrikka) valuuttojen arvo laski 20 %.

Euroalueen tilanne näyttää edelleen positiiviselta: viimeisimmät BKT-kasvuluvut viittaavat koko alueen elpymiseen. Italiassa nähtiin hienoista kasvua ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Taloudellinen suorituskyky eroaa silti pohjoisen (esim. Saksa) ja etelän (mm. Espanja ja Italia) välillä selvästi. Korkeat työttömyysluvut jarruttavat Etelä-Euroopassa yhä kotimaista kysyntää. Siellä yrityksiä kiusaavat myös korkealla tasolla olevat korot.

Lisätiedot http://www.pwc.co.uk/GEW

Tutkimus: Miten eurooppalaiset yritykset selviävät muutoksista

Sopeutuvatko eurooppalaiset yritykset muutoksiin riittävän nopeasti?

Nopeat kulttuuriset ja teknologiset muutokset ovat saattaneet vaikuttaa siihen, että eurooppalaisilla yrityksillä on turhankin ruusuinen kuva omasta muutosnopeudestaan, käy ilmi Ricoh Europen tilaamasta ja Economist Intelligence Unit -tutkimusyhtiön toteuttamasta uudesta tutkimuksesta. Yritysjohtajat pitävät kolme kertaa todennäköisemmin omaa yritystään pikaveneenä kuin tankkerina – ja uskovat kilpailijoistaan täsmälleen päinvastaista.

Lähes kaikki vastaajat pitivät nopeutta olennaisena osana yrityskulttuuriaan. Silti kolme neljäsosaa vastaajista kertoi, ettei heidän yrityksensä pysty reagoimaan muutoksiin riittävän nopeasti, ja vain yksi neljäsosa vastaajista sanoi pystyvänsä hyödyntämään uusia mahdollisuuksia ja mukautumaan odottamattomiin muutoksiin ripeästi.

Pyrkiessään lisäämään nopeuttaan eurooppalaisten yritysten on selvittävä kolmesta muustakin haasteesta : muuttuvasta työvoimasta, teknologisen kehityksen aiheuttamista muutoksista ja prosessiensa toimivuuden varmistamisesta muutosten keskellä. Vielä ei olla selvillä vesillä, kuten World Economic Forumin vastikään julkaisemasta, taloudellista kilpailukykyä käsittelevästä raportista käy ilmi. Eurooppalaiset yritykset ovat jääneet jälkeen niin Yhdysvalloista, Japanista kuin Kanadastakin melko laajalla taloudellista tilannetta seuraavien mittareiden skaalalla.

Economist Intelligence Unitin The Challenge of Speed –tutkimusraportista selviää, että nopeimmat eurooppalaiset yritykset suoriutuvat erinomaisesti kolmella tärkeällä alueella – tuote- ja palveluinnovoinnissa, uuden teknologian käyttöönotossa ja prosessiensa tehostamisessa. Vaikka alueet liittyvät vahvasti toisiinsa, harva yritys selviää kunnialla kaikista kolmesta. Vain joka kolmas yritys pystyy tarvittaessa muuttamaan prosessejaan nopeasti. Nopeissa yrityksissä onnistuneet muutosaloitteet tulevat linjaesimiehiltä ja osastojen johtajilta yrityksen korkeimman johdon sijaan. Silloin kun muutokset ovat lähtöisin etupäässä korkeimmalta johdolta, yritykset jäävät herkästi jälkeen kilpailijoitaan. Näistä yrityksistä yli puolet vastasi, että niiden on kyettävä muuttumaan jonkin verran tai erittäin paljon nopeammin seuraavan kolmen vuoden aikana.

“Perinteisten työtapojen päivittäminen digiaikaan tuntuu monista yritysjohtajista raskaalta ja vaikealtakin hankkeelta, jonka onnistumista voi olla hankala määritellä. Kuten uudesta tutkimuksesta käy ilmi , nopea sopeutuminen ja sen mukanaan tuomien etujen hyödyntäminen edellyttää, että innovointi, optimoidut liiketoimintaprosessit ja henkilöstön sitouttaminen pystytään toteuttamaan samanaikaisesti. Samoin on selvää, että kun kiireinen korkein johto jakaa vastuuta laajemmalle, pystytään myös toimimaan ketterämmin ja toteuttamaan muutoshankkeita menestyksekkäästi”, toteaa David Mills , COO, Ricoh Europe.

Vaikeudet muutosvauhdin todellisen nopeuden tunnistamisessa saattavat johtua myös yritysten sisäisistä haasteista ja pullonkauloista. Yksi suurimmista hankaluuksista on kyvyttömyys yhdistää eri teknologia-alustoja ja järjestelmiä tehokkaasti , jolloin t iedon siiloutuminen voi estää yritysjohtoa näkemästä kokonaistilannetta. Toinen haaste on kulttuurinen. Yritysten johtajilla on vaikeuksia saada työntekijöitä ja yksiköitä sitoutumaan yrityksen toimintasuunnitelmaan, ja vain yksi kymmenestä sanoo, että johdolla ja työntekijöillä on sama näkemys muutoksen suunnasta. Yhteisen suunnan löytäminen voikin olla hankalaa diginatiiveille ja heidän perinteisempää näkemystä edustaville esimiehilleen, eivätkä byrokraattiset prosessit helpota tilannetta. Reilusti alle puolet vastaajista kertoo yrityksensä poistaneen turhia hyväksyntä- ja hallintaprosesseja nopeuttaakseen toimintaansa.

“Ketteryys on yrityksille elintärkeää, kun nopeasti kehittyvä teknologia aiheuttaa muutoksia markkinoissa ja asiakassuhteissa. Nopeat yritykset eivät ole vain innovatiivisia ja innokkaita uuden teknologian hyödyntäjiä, vaan ne pystyvät myös tekemään tarvittavia muutoksia prosesseihinsa ja sitouttamaan työntekijänsä muutoksiin . Yritysjohtajien on tarkasteltava jokaista näistä osa-alueista kyetäkseen arvioimaan liiketoimintaansa kokonaisuutena ja toteamaan, että nopeus on todella osa heidän yrityskulttuuriaan. Se on olennaista tulevaisuuden menestyksen kannalta”, sanoo Mills.

Lue lisää nopeiden muutosten vaikutuksista eurooppalaisiin yrityksiin osoitteessa http://thoughtleadership.ricoh-europe.com/fi/

Suomi on EU:n kärjessä korruption torjunnassa

Korruptio vaikuttaa kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin ja aiheuttaa Euroopan taloudelle vuosittain noin 120 miljardin euron kustannukset. Suomessakin on tullut esiin muutamia korkean tason korruptiotapauksia. Jäsenvaltiot ovat viime vuosina tehneet monia aloitteita korruption ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi, mutta tulokset ovat epätasaisia ja lisätoimia tarvitaan. Nämä päätelmät on poimittu Euroopan komission tänään julkaisemasta EU:n korruptiontorjuntakertomuksesta, joka on ensimmäinen laatuaan.

EU:n korruptiontorjuntakertomuksessa selostetaan kunkin jäsenvaltion tilannetta ja kerrotaan, mitä korruptiontorjuntatoimenpiteitä on toteutettu, mitkä niistä toimivat hyvin, mitä voitaisiin parantaa ja miten. Maakohtaiset luvut ovat luettavissa kunkin maan omilla kielillä ja englanniksi täällä: http://ec.europa.eu/anti-corruption-report

Kertomuksesta käy ilmi, että korruptio on sekä luonteeltaan että laajuudeltaan erilaista eri jäsenvaltioissa ja että korruptiontorjuntatoimenpiteiden tuloksellisuudessa on eroja. Siitä käy ilmi myös, että korruptioon on syytä kiinnittää enemmän huomiota kaikissa jäsenvaltioissa.

Tämä näkyy tänään julkaistussa eurobarometrissa, jossa tiedusteltiin eurooppalaisten asenteita korruptiota kohtaan. Kyselystä käy ilmi, että kolme neljästä (76 %) eurooppalaisesta on sitä mieltä, että korruptio on laajalle levinnyttä, ja yli puolet (56 %) kokee, että korruptio on heidän kotimaassaan lisääntynyt viimeisten kolmen vuoden aikana. Joka kahdestoista eurooppalainen (8 %) sanoo kokeneensa tai todistaneensa korruptiotapauksen viimeisten 12 kuukauden aikana. Eurobarometrin tulokset ovat täällä.

Kaiken kaikkiaan Suomi on korruption torjunnan osalta EU:n kärkimaita. Suomessa on kuitenkin tullut esiin muutamia korkean tason korruptiotapauksia, joissa on ollut kyse palveluksien vaihtamisesta epävirallisten suhteiden pohjalta ja poliitikoille kampanjarahoitusta antaneiden yritysten harjoittamasta lobbauksesta. Euroopan komissio esittää tänään julkaistavassa kertomuksessaan, että Suomi velvoittaa kunnat ja alueet varmistamaan läpinäkyvyyden yksityisten yrittäjien kanssa tehtävissä hankintasopimuksissa. Komissio esittää myös, että keskusrikospoliisin korruptiontorjuntayksikön olisi tuloksellisesti tuettava korruptioon liittyvien rikosten tutkintaa ja koordinoitava korruptiontorjuntamenettelyjä virastojen välillä.

Euroopan komissio esittelee kunkin jäsenvaltion tilannetta koskevan analyysin lisäksi kaksi laajaa mielipidetiedustelua. Useampi kuin kolme neljästä EU:n kansalaisesta pitää korruptiota kotimaassaan laajalle levinneenä. Noin yksi neljästä eurooppalaisesta, mutta vain 9 % suomalaisista, on sitä mieltä, että korruptio vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Eurooppalaisista neljä prosenttia ja suomalaisista vähemmän kuin yksi prosentti ilmoitti, että heiltä on pyydetty tai odotettu lahjuksia viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Kertomukseen sisältyy julkisia hankintoja koskeva luku. Julkiset hankinnat ovat tärkeitä EU:n taloudelle, sillä julkiset laitokset käyttävät vuosittain noin viidenneksen EU:n BKT:sta tavaroiden, palveluiden ja rakennusurakoiden hankkimiseen Julkiset hankinnat ovat alttiita korruptiolle.

Kertomuksessa kehotetaan vahvistamaan lahjomattomuusvaatimuksia julkisissa hankinnoissa ja ehdotetaan valvontamekanismien parantamista eräissä jäsenvaltioissa. Maakohtaisissa luvuissa on tästä tarkempaa tietoa, ja niissä esitetään, mihin seikkoihin pitäisi kiinnittää enemmän huomioita.

EU:n korruptiontorjuntakertomus kattaa kaikki EU-maat. Se koostuu yleisestä luvusta ja 28 maakohtaisesta luvusta. Sen lisäksi kertomuksessa on tulokset kahdesta eurobarometrista, joissa tiedusteltiin EU:n kansalaisten ja yritysten näkemyksiä korruptiosta.

Facebookin WhatsApp-kauppa moninkertaisti suomalaisten piensijoittajien kaupankäynnin

Facebook ilmoitti myöhään viime keskiviikkona ostavansa WhatsApp-palvelun. Nettipankki Nordnetin tilastojen mukaan piensijoittajien kaupankäynti Facebookilla 3,5-kertaistui yrityskaupan jälkeisenä torstaina koko alkuviikkoon nähden eri salkkujen lukumäärällä mitattuna. Yksistään torstaina Facebookilla toteutuneiden ostotoimeksiantojen määrä kasvoi 533 % suhteessa koko edellisviikkoon.

Torstaina 20. helmikuuta valtaosa Nordnetissä toteutuneista Facebook-toimeksiannoista oli ostoja.

Eri salkkujen lukumäärällä mitattuna Facebook oli torstaina Nordnetissä selvästi suosituin sosiaalisen median yhtiö: osake edusti koko toimialaan kohdistuneesta osakekaupankäynnistä eri salkkujen lukumäärällä mitattuna 68,3 % ja euromääräisellä vaihdolla tarkasteltuna 50,4 %.

Sosiaalisen median osakkeiden kaupankäynti räjähdysmäisessä kasvussa

Viikon 8 ma–to (17.–20.2.) välisenä aikana Facebookin, Twitterin ja LinkedInin osakkeiden yhteenlaskettu kauppamäärä kasvoi eri salkkujen lukumäärällä mitattuna 161,1 % täydestä kalenteriviikosta 7.

– Sosiaalisen median osakkeet kiinnostavat suomalaisia piensijoittajia laajalla rintamalla. Viime marraskuussa listautunut Twitter oli alkuvuonna 2014 tehdyssä selvityksessä ostetuin ulkomainen osake Nordnetissä. Facebookin massiivinen ja tuore yrityskauppa valoi jälleen valtavasti lisää uskoa sosiaalisen median kasvutarinalle, mikä on omiaan herättämään uutta kiinnostusta osakkeen ympärillä. Someyhtiöistä nykyhetkellä maksettavat arvostuskertoimet ovat kuitenkin niin yrityskauppojen kuin myös pörssiosakkeiden osalta niin huimia, että rinnastus 1990-luvun lopun teknokuplaan alkaa tuntua vaatimattomalta.

Vuosituhannen vaihteessa sijoittajat maksoivat uskomattomia summia nettiportaaleista, julkaisualustoista ja 3G-luvista kasvuodotusten takia, vaikka yhtiöiden ansaintamallit ontuivat. Loikkauksenomainen tuottavuuden kasvu jäi vajaaksi, eikä uusi talous sittenkään tehnyt suhdanteista historiaa. Tietotekniikka oli tullut osaksi suuren yleisön arkipäivää, kuten sosiaalisen median palvelut viime kuukausina. Nyt tilanne on siis hyvin samankaltainen, kommentoi Nordnet Suomen osakestrategi Jukka Oksaharju .

Perinteisen median ahdinko luo otollisen maaperän sosiaalisen median pörssikuplalle

Sosiaalisen median kärkiyhtiöt, Facebook ja Twitter, listautuivat New Yorkin pörssiin monivuotisen kurssinousun jälkeen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä suurimmat someyhtiöt ovat kaupankäynnin kohteina, pörssi on kohonnut jo viisi kalenterivuotta putkeen.

– Sijoittajat etsivät kuumeisesti yhtiöitä, joilla on mahdollisuus kaapata perinteisen ja varsinkin printtimedian menettämiä mainostuloja. Toisaalta markkinatilanne tukee pörssiyhtiöiden arvostustasoja ylipäätään, sillä riskittömien korkosijoitusten tuotot ovat parhaillaan lähellä nollaa. Toimialakohtaisesti sosiaalisen median listautumiset osuvat elinkaaren vaiheeseen, jolloin yhtiöillä on vielä osoittaa lähihistoriasta vahvoja kasvulukemia. Tekijöiden yhteisvaikutus on johtanut tilanteeseen, jossa someyhtiöiden arvostukset ovat irtautuneet reaalimaailmasta, analysoi Oksaharju.

Someosakkeiden arvostuskertoimet taivaissa, vain halleluja on kuulematta

Markkinahinnoittelun vallitsevaa tasoa on mahdollista arvioida tarkastelemalla osakesijoituksen takaisinmaksuaikaa yhtiön nykytuloksella. Käyttämällä sosiaalisen median pörssiyhtiöiden viimeisimpiä osavuosituloksia (Q4/2013), jäävät sijoitusten takaisinmaksuajat perikuntien huoliksi, jos liiketoimintojen tulokset eivät kasva radikaalisti vuosikausia eteenpäin.

Twitter 701 vuoden takaisinmaksuaika
LinkedIn 123 vuoden takaisinmaksuaika
Facebook 101 vuoden takaisinmaksuaika

– Pörssin suhdannekierrossa kuplat toistuvat aina uudelleen ja uudelleen. Viisitoista vuotta näyttää olevan aika, joka vaaditaan sijoittajasukupolven vaihtumiseksi osakemarkkinoilla. Sosiaalisen median yhtiöiden nykytilanne eroaa teknokuplasta vain siltä osin, että nyt osakeanteja ei tarvitse jonottaa tuulipuvuissa, jatkaa Oksaharju.

Someyhtiöiden on puhallettava kuplaan lisää välttääkseen kurssiromahduksen

Facebookin näkökulmasta katsoen yrityskaupassa on järkeä strategisesti, koska yhtiö ostaa markkinoilta pois uhkaavan kilpailijan, kun pelimerkit siihen vielä riittävät. Kauppa on kuitenkin täysin vailla järkeä maksetun kauppasumman suhteen, joten someyhtiön osakkeenomistajalle kyseessä on erittäin riskipitoinen järjestely. Sijoittajan tulee muistaa, että yritystoiminnan kokoluokan kasvu ei ole sama asia kuin omistaja-arvon kasvu. Kasvun hintalappu ratkaisee aina.

– WhatsAppin kauppasumma perustuu pitkälti siihen, että sosiaalisen median kuplayhtiöiden on puhallettava aina vain lisää välttääkseen osakekurssiensa lässähdyksen. Sijoittajat odottavat toimialan yhtiöiltä tuntuvaa kasvua ja sitä on nähtävästi hankittava hintaan mihin hyvänsä. Kuplan oireeksi on laskettavissa myös se, että yhtiöt raportoivat näyttävästi uusien käyttäjien ja volyymien kasvusta, vaikka liiketoiminnan kestävä ansaintalogiikka on pitkälti hämärän peitossa.

WhatsApp-yrityskaupassa on huomattava, että järjestelyssä liikahtaa oikeaa rahaa vain 4 miljardia dollaria, koska 19 miljardin dollarin kauppasummasta jopa 15 miljardia dollaria eli 79 % maksetaan Facebookin omilla ylihintaisilla osakkeilla virtuaalirahana. Jatkossa osakesijoitukset sosiaalisen median yhtiöihin voivat olla lyhyellä tähtäimellä erinomaisiakin, jos sijoittajien kiima kasvaa edelleen. Pitkällä aikavälillä yhtiöiden tulee kuitenkin kurssiromahduksen välttääkseen lunastaa huimat kasvuodotukset, eikä siihen kykene kuin harva yhtiö, summaa Oksaharju.

Ecofin-neuvosto jatkaa keskustelua yhteisestä kriisinratkaisumekanismista

Ecofin-neuvosto ja euroryhmä kokoontuvat Brysselissä 17.–18.2.2014. Suomea kokouksissa edustaa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen.

EU-maiden valtiovarainministerit kokoontuvat Ecofin-neuvoston kokoukseen Brysseliin 18.2.2014. Ecofin-neuvosto keskustelee pankkiunionin yhteisestä kriisinratkaisumekanismista (SRM) sekä komission vuotuisesta kasvuselvityksestä. Lisäksi neuvosto käsittelee G20-maiden valtiovarainministereiden ja keskuspankkiirien kokousta sekä yhteisen pankkivalvontamekanismin toimeenpanoa.

Euroryhmä kokoontuu neuvostoa edeltävänä päivänä 17.2.2014 käsittelemään euroalueen taloustilannetta. Euroryhmä keskustelee Kreikan sopeutusohjelman neljännestä ja Kyproksen sopeutusohjelman kolmannesta väliarviosta sekä Euroopan vakausmekanismin (EVM) suorasta pääomitusvälineestä.

Euroryhmän tapaamisen jälkeen 17.2. järjestetään erillinen kokous, jossa valtiovarainministerit keskustelevat yhteisen kriisinratkaisumekanismin yhteistä kriisinratkaisurahastoa (SRF) koskevasta valtiosopimuksesta. Hallitusten väliset neuvottelut rahastosta on tarkoitus viimeistellä samanaikaisesti kuin neuvottelut kriisinratkaisumekanismista Euroopan parlamentin kanssa. Neuvottelut käynnistyivät tammikuussa.

Pankkiunionin valmistelu etenee

Ecofin-neuvostossa puheenjohtaja kertoo, kuinka yhteisen kriisinratkaisumekanismin neuvottelut etenevät Euroopan parlamentin kanssa. Ecofin-neuvosto saa tilannekatsauksen neuvottelutilanteesta ja keskustelee siitä, kuinka Euroopan parlamentin kanssa tulisi hakea sopua. Suomi on korostanut, että joulukuun Ecofin-neuvostossa saavutettu yhteisymmärrys oli tasapainoinen kokonaisratkaisu. Suomi pitää tärkeänä, että yhteisen kriisinratkaisumekanismin kokonaisuus valmistuu tavoitellussa aikataulussa nykyisen Euroopan parlamentin istuntokaudella, ja pyrkii edistämään neuvottelujen etenemistä.

Euroopan keskuspankki esittelee neuvostossa ensimmäisen kirjallisen neljännesvuosikatsauksen yhteisen pankkivalvontamekanismin toimeenpanosta sekä valmisteluista.

Neuvosto pitää budjettikuria tärkeänä

Neuvoston on tarkoitus hyväksyä Euroopan parlamentille annettava suositus vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle vuoden 2012 budjetin toimeenpanosta. Suomi voi hyväksyä suosituksen vastuuvapauden myöntämisestä, koska suosituksen mukaan on tärkeää, että jäsenmaiden ja komission hallinnoimien ja valvomien EU:n yhteisten varojen hallintoa ja valvontaa kehitetään.

Neuvosto keskustelee vuoden 2015 EU-budjetista ja hyväksyy budjetin suuntaviivoja koskevat päätelmät. Rahoitus- ja talouskriisi asettaa edelleen paineita kansallisille talouksille ja budjeteille. Neuvosto korostaa tiukan budjettikurin merkitystä. Budjetin suuntaviivoja koskevissa päätelmissä korostetaan myös budjettivarojen merkitystä erityisesti kasvun ja työllisyyden parantamiseksi. Suomi kannattaa päätelmiä.

G20-kokous järjestetään helmikuussa Australiassa

Ecofin-neuvosto valmistelee EU:n kantoja G20-maiden valtiovarainministereiden ja keskuspankkien johtajien kokoukseen, joka pidetään 22.–23.helmikuuta Australiassa. Helmikuun G20-kokouksessa valmistellaan G20-maiden huippukokousta, joka järjestetään marraskuussa 2014 Brisbanessa.

Ecofin-neuvosto hyväksyy lisäksi päätelmät komission vuotuisesta kasvuselvityksestä sekä päätelmät komission vuosittaisesta varoitusjärjestelmäkertomuksesta. Suomi kannattaa molempia päätelmiä.

EU:n uudet säännöt: Verkkokauppa-asiointiin tulee muutoksia

Etämyynnin säännökset yhtenäistyvät EU:ssa: Verkkokauppaostosten palautuskäytäntöihin muutoksia

Verkkokauppa-asiointiin tulee muutoksia, kun EU:n uudet säännökset astuvat voimaan 13.6.2014. Niin kuluttajien kuin verkkokauppiaidenkin on hyvä tietää säännösten pääkohdat. Suomen lainsäädäntö on taannut kuluttajille oikeuden palauttaa maksutta tuotteita etäkaupassa.

Lainmuutoksessa automaattinen kuluttajalle maksuton palautusoikeus poistuu, mutta kauppias voi edelleen halutessaan tarjota asiakkailleen maksuttoman palautusmahdollisuuden. Verkkokaupan onkin entistä tärkeämpää ilmoittaa asiakkaalle, miten palautukset tulee tehdä. Postille jätettävien palautusten tulee jatkossakin olla valmiiksi maksettuja joko myyjän ja Postin välisellä lähettäjän Asiakaspalautussopimuksella tai kuluttajan maksamalla postimaksulla.

Uusien säännösten myötä asiakkaan on aina ilmoitettava palautuksesta ja kaupan peruutuksesta myyjälle. Pelkkä tavaran noutamatta jättäminen tai palauttaminen eivät enää riitä kaupan peruuttamiseksi. Kuluttajan on tehtävä peruutusilmoitus verkkokaupalle 14 päivän sisällä lähetyksen vastaanottamisesta ja palautettava tavara 14 päivän kuluessa peruutusilmoituksesta (14 + 14).

– Muutokset edellyttävät sekä myyjältä että kuluttajalta nykyistä enemmän toisen osapuolen informointia. Verkkokauppojen etu on, että yhteydenpito asiakkaan ja kaupan välillä käy helposti. Mekin Itellassa toivomme, että kuluttajat saavat palautuskäytännöstä selkeästi tietoa. Verkkokaupan tulee kertoa, onko palauttaminen maksullista vai maksutonta asiakkaalle ja miten se käytännössä tehdään, liiketoimintajohtaja Anders Falck Itella Postista kertoo.

Säännökset koskevat etämyyntiä eli ne kattavat kaiken myynnin, jossa sopimus voidaan tehdä tapaamatta fyysisesti (esim. verkko- ja mobiilisivustokauppa tai puhelinmyynti).

Verkkokaupan sovelluksella palautusprosessista voi tehdä helpon

Koska muutokset edellyttävät aiempaa tiiviimpää tiedonvaihtoa myyjän ja kuluttajan välillä, verkkokaupat voivat helpottaa prosessia tämän huomioivalla sovelluksella. Itellan yhdessä Suomen Maksuturvan kanssa verkkokaupoille tarjoama Posti Maksuturva -sovellus on kehitetty verkkokaupan maksujen ja palautusten sujuvaan hallintaan.

Posti Maksuturva tarjoaa verkkokaupan asiakkaalle 24 h -itsepalvelukanavan, jolla palautuksia voi hoitaa luotettavasti ja turvallisesti. Sovellus mahdollistaa asiakkaalle EU-säännösten edellyttämän peruutusilmoituksen tekemisen sähköisesti. Kuluttaja voi itse tulostaa verkkokaupasta palautusten lähettämiseen liittyvän osoitekortin. Rahapalautukset nopeutuvat sähköisesti kulkevan palautusilmoituksen myötä ja raha palautuu ostajalle myyjän vahvistettua tuotepalautuksen saapumisen. Nämä ominaisuudet tukevat sujuvaa asiakaspalvelua verkkokaupassa.

Lisätietoa Posti Maksuturvasta ja demosovellus tuotepalautuksen kokeilemiseen: http://www.itella.fi/maksuturva

Lisätietoa EU:n etämyynnin säännöksistä