Sähkön omavaraisuus edellyttää uusia investointeja

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren mielestä tulevan hallituskauden energiapolitiikan painopisteen tulee olla kilpailukyvyn tukemisessa, kohtuuhintaisen energian saantavuuden turvaamisessa ja päästöjen vähentämisessä. – Parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean johtopäätökset tukevat hyvin näitä tavoitteita ja muodostavat hyvän pohjan tulevan hallituksen energiapolitiikan ohjelmaksi.

– En näe muutostarpeita suomalaisen energiapolitiikan suurissa linjoissa, mutta meidän tulee kyllä aktiivisesti varmistaa, että Suomessa tehdään energiapolitiikkaa näiden linjausten mukaisesti, vastaa Vapaavuori kysymykseen Suomen energiapoliittisen linjan muuttamisen tarpeesta. EU-komission esitys energia- ja ilmastopolitiikasta vuoteen 2030 painottaa nimenomaan kasvua ja työllisyyttä samalla, kun siirrytään kohti hiilineutraalia energiatulevaisuutta. Vapaavuori muistuttaa, että päästökauppa ja ilmastotavoitteet eivät yksinään ohjaa riittävästi energiapolitiikkaa.

– Päästökauppa ohjaa vain päästöjen vähentämistä, mutta ei toimitusvarmuuden turvaamista kaikissa olosuhteissa ja yhteiskunnan kilpailukyvyn tukemista. Ne on tehtävä kansallisen energiapolitiikan keinoin, muistuttaa Vapaavuori.

Ilmastotavoitteiden saavuttamisen sähkön- ja lämmöntuotannossa tulisi Vapaavuoren mielestä perustua mahdollisimman pitkälti päästökauppaan ja markkinaehtoisuuteen, jotta tavoitteet saavutettaisiin mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Sähkön omavaraisuus edellyttää uusia investointeja

Kilpailukyvyn kannalta Vapaavuori pitää keskeisenä tavoitteena turvata vakaa ja kohtuuhintainen sähkön ja energian tuotanto. Jos sähkön hinta heijastelee pitkällä aikavälillä uusien investointien kustannuksia, sähkömarkkinoille syntyy markkinaehtoisia investointeja. – Tavoitteena on vakaa ja kohtuuhintainen kehitys, ei niinkään mahdollisimman halpa hinta lyhyellä aikavälillä. Parhaiten tätä tavoitettava kohtuuhintaisuudesta edistää mahdollisimman markkinaehtoinen toiminta, mitä myös Eurooppa-neuvoston 2030-linjaukset ja yhdentyvät energian sisämarkkinat tukevat aiempaa paremmin.

Sähkön tuotantokapasiteetin riittävyyttä Vapaavuori pitää hyvin tiukkana aina Olkiluoto 3:n valmistumiseen asti, minkä jälkeenkin on tarvetta uudelle kotimaiselle tuotannolle.

– Teollisuuspäästödirektiivi merkinnee, että osa hiilivoimaloista poistuu markkinoilta viimeistään 2020-luvun alkupuolella. Fennovoiman ydinvoimalan valmistuminen helpottaa tilannetta, mutta Loviisan voimalaitosten sulkeminen ja lisääntyvä sähkön kysyntä kuitenkin palauttavat vahvan riippuvuuden tuontisähköstä vuoden 2030 jälkeen, arvioi Vapaavuori.

Suomen tuleekin Vapaavuoren mielestä huolehtia edellytyksistä investoida yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon kapasiteettiin. – Tulevan hallituksen on arvioitava ydinvoiman lisäkapasiteetin tarve. Tällä hetkellä ydinvoima on kustannusrakenteensa puolesta se energiatuotantomuoto, jolla voidaan tuottaa sähköä pitkällä käyttöajalla ympärivuotiseen tarpeeseen, muistuttaa Vapaavuori.

Tehtyjen selvitysten mukaan sähkön kulutuksen arvioidaan jatkossa kasvavan vaikka energian kokonaiskulutus kääntyy laskuun. Tosin sähkönkäytön tehostumisesta ja teollisuuden tuotantorakenteiden muutoksesta johtuen sähkönkulutus ei kasva yhtä nopeasti kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

– Kun Suomen tavoitteena on parantaa sähköntuotannon omavaraisuutta, sähkönkulutuksen kasvu ja ikääntyvän voimalaitoskapasiteetin korvaaminen edellyttävät investointeja uusiin voimalaitoksiin, muistuttaa Vapaavuori.

Energiaomavaraisuutta kasvatettava

Suomi on oikealla uralla saavuttaakseen EU:n 2020-pakettiin kuuluvan tavoitteensa nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta, mikä parantaa omavaraisuutta. Parlamentaarisen komitean asettamien tavoitteiden mukaan energiaomavaraisuutemme voidaan nostaa 50-60 prosenttiin, Suomessa tuotettava ydinvoima mukaan lukien jopa 80 prosenttiin. – Uusiutuvat energialähteet hyödyntävät pääasiassa kotimaisia resursseja ja ydinvoimakin parantaa energian huoltovarmuutta sekä kotimaisuusastetta kansainvälisen käytännön mukaan laskettuna, muistuttaa Vapaavuori.

Suomi on energian suhteen hyvin tuontiriippuvainen. Energian hankinnan kotimaisuusaste on viime vuosina keskimäärin ollut 35 prosenttia, ydinvoima mukaan luettuna 53 prosenttia loppuosan ollessa tuontienergiaa. Tuontienergialla on kauppatasetta huonontava vaikutus, mutta energiaa ostetaan sieltä mistä sitä saa edullisesti, erityisesti Venäjältä.

Venäjän tuonnin riippuvuutta ei Vapaavuori pidä Suomelle kohtuuttomana ongelmana, mutta pitää tärkeänä, että tuontia korvaavia kotimaisia energiavaihtoehtoja ja niiden kilpailukykyä kannattaa pyrkiä lisäämään.

– Vaikka tuomme maakaasua tällä hetkellä vain Venäjältä, olemme valmistelemassa nesteytetyn maakaasun terminaaleja, joten tältä osin tuontiriippuvuus yhdestä maasta tulee poistumaan. Lisäksi Suomessa on pidetty tärkeänä, että meillä on monipuolinen energian tuotantopaletti ja tällöin energian tuonti on ihan perusteltua.

Uudet investoinnit päästöttömiin energiamuotoihin

Eurooppa-neuvoston päätelmiä vuodelle 2030 Vapaavuori pitää Suomen kannalta tyydyttävinä. EU-tavoitteiden mukaan päästöjä tulee vähentää 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta, ja päästökauppa nostaa aiempaa suurempaan rooliin. Uusiutuvalle energialle asetettiin vähintään 27 prosentin sitova EU-tasoinen tavoite. – Kansallinen liikkumavara säilyy, sillä jäsenmaat laativat omat suunnitelmansa ja asettavat omat uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteensa. Lisäksi energian tuotantorakenne kuuluu jäsenmaiden päätösvaltaan, sanoo Vapaavuori.

Uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta voi nousta 50–60 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä Suomen on muutettava energiajärjestelmänsä lähes päästöttömäksi, joten uudet investoinnit tulevat pitkälti suuntautumaan päästöttömiin energiamuotoihin. – Keskeinen painopiste on uusiutuva energia, erityisesti bioenergia. Suomen tulee myös pyrkiä turvaamaan yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon CHP: n kilpailukyky, sanoo Vapaavuori.

Teollisuuspäästödirektiivin vaikutuksesta lauhdevoimalaitoksia joudutaan sulkemaan, josta seuraa säätökykyisten voimalaitosten poistuminen markkinoilta. Samaan aikaan säätökyvyttömän ja tuotannon suhteen huonosti ennakoitavan tuotannon, kuten tuuli- ja aurinkovoiman, osuus tulee kasvamaan. – Säätösähköstä saattaa Suomessa jatkossa tulla niukkuutta tai säätökyvyn ylläpitäminen vaatii ainakin erilaista huomiota kuin tähän saakka, muistuttaa Vapaavuori. Tarve sähkön kysyntäjoustolle ja sähkön varastoinnille tulee tästäkin syystä kasvamaan.

Mainokset