VATT: Kuntaliitospäätös voi johtaa velkaantumiseen

Kuntaliitospäätös aiheuttaa yhteisvastuuongelman. Ennen liitoksen astumista voimaan yksittäiset kunnat voivat lisätä menojaan lainarahalla, mutta lainan kustannukset tulevat myöhemmin uusien liitoskumppaneiden maksettavaksi. VATT:n tutkimuksen mukaan kuntien lainakanta kasvoi 280 miljoonalla eurolla ja rahavarat pienenivät 120 miljoonalla eurolla johtuen vuoden 2009 alusta voimaan tulleiden liitosten aiheuttamasta vapaamatkustamisesta.

Kuntaliitokset nähdään tärkeänä keinona kuntien tuottavuuden parantamiseksi ja menojen kasvun hillitsemiseksi. Kuntaliitoksiin liittyy kuitenkin taloudellisia ongelmia, jotka johtavat osaltaan päinvastaiseen lopputulokseen. Liitospäätös luo yhteisvastuuongelman, jossa liitokseen osallistuva yksittäinen kunta voi sälyttää omien menojensa rahoittamisen tulevien liitoskumppanien vastuulle.

Vaikka liitoksesta olisi jo sovittu, niin ennen sen virallista voimaanastumista kukin kunta voi vielä tehdä päätöksiä itsenäisesti. Tänä aikana yksittäisen liitoskunnan kannattaa tehdä omia kuntalaisiaan hyödyttäviä investointeja tai lisätä menoja velkarahalla. Menolisäyksen hyödyt nimittäin jäävät oman kunnan asukkaille, kun taas velan hoitomenot koituvat liitoksen jälkeen muidenkin samaan liitokseen osallistuvien kuntien asukkaiden maksettaviksi. Mitä pienempi kunta on verrattuna koko liitokseen, sitä suurempi kannuste kunnalla on vapaamatkustaa, koska sitä pienempi osuus liitosta edeltävistä veloista lankeaa omalle kontolle liitoksen jälkeen.

VATT:n tutkijoiden Jenni Pääkkösen, Tuukka Saarimaan ja Janne Tukiaisen Kansantaloudellisessa aikakausikirjassa ilmestynyt tutkimus osoittaa, että liitospäätöksen seurauksena vuoden 2009 liitoskuntien lainakanta on noin 280 miljoonaa euroa suurempi ja rahavarat ovat noin 120 miljoonaa euroa pienemmät. Tämä lainakannan kasvu on lähes 20 % liitoskuntien vuoden 2006 kokonaislainakannasta.

Tutkimuksessa osoitetaan myös, että mitä pienempi kunta oli suhteessa koko liitoksen asukaslukuun, sitä enemmän kunnan velka kasvoi ja rahavarat pienenivät. Rahat käytettiin pääasiassa investointeihin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vuoden 2009 alussa voimaan tulleita kuntaliitoksia, jolloin toteutettiin 32 liitosta, joihin kuului 99 kuntaa. Näistä liitoksista päätettiin yleensä vuonna 2007, joten vapaamatkustamista tapahtui pääosin vuonna 2008. Tulokset eivät selity liitoskuntien muista kunnista poikkeavilla ominaisuuksilla eivätkä mahdollisilla liitoskuntien taloudellisessa toimintaympäristössä samanaikaisesti tapahtuneilla muutoksilla. Myöskään liitosten aiheuttamat ylimääräiset kertaluonteiset kustannukset eivät ole selitys tuloksille.

Nämä velkarahalla tehdyt investoinnit voivat olla järkeviä yksittäiselle kunnalle. Yksittäinen kunta voi kuitenkin investoida enemmän, kuin koko liitoksen ja yhteiskunnan kannalta olisi järkevää, koska suuri osa investointien kustannuksista lankeaa liitoksen jälkeen muiden kuntien asukkaille. Uusiin kuntaliitoksiin tulisikin varautua esimerkiksi säätämällä rajoituksia kuntien rahankäytölle kuntauudistuksen aikana.

Advertisements